Oletko jo kauan toivonut pääseväsi tutkailemaan pistepilviä QGISissä? Onko organisaatiollanne käytössään arvokasta pistepilviaineistoa, jonka tehokas hyödyntäminen tuntuu kuitenkin vielä vieraalta?

Syksy tuo mukanaan uusia tuulia Gispon kurssitarjontaan. Meillä on ilo esitellä uusi kurssimme: Pistepilvien käsittely QGISilla! Kurssilla sukellamme pistepilvien maailmaan ja näytämme, kuinka monipuolinen työkalu QGIS on myös kolmiulotteisessa ympäristössä.

Pistepilviaineistot ja -työkalut ovat nyt saatavilla

Tekemiseen tarvitaan sekä raaka-aineita että työkaluja. Ja raaka-aineitahan nykyään löytyy: Maanmittauslaitoksella on tarjolla tarkkaa, avointa laserkeilausaineistoa koko Suomesta, ja yhä useampi kaupunki tuottaa omaa dataa esimerkiksi droonilentojen avulla. Nämä pistepilviaineistot koostuvat yksittäisistä pisteistä, joista luokittelun jälkeen voidaan tutkia tarkasti niin maanpintaa ja rakennuksia kuin erotella vaikkapa yksittäiset puut latvuksineen jatkotutkimuksia varten. Raaka-aineiden lisäksi tarvitaan kunnon työkalut: QGISin vakiotyökaluihin kuuluva Point Cloud Tools -työkalut mahdollistavat pistepilvien käsittelyn suoraan QGISissä.

Point Cloud -työkalut mahdollistavat muun muassa aineistojen luokittelun, suodatuksen, visualisoinnin ja formaattien muuntamisen ja edelleen pisteistä jalostettuna korkeus- ja maastomalleja eli jatkuvaa pintaa rasterimuodossa. Looginen seuraava askel sen jälkeen, kun pistepilvi on saatu hallintaan, on siirtyä tekemään analyysejä maastomallin avulla. Esimerkkeinä voi mainita rinneprofilliit, rinteiden suunta ja jyrkkyys, näkyvyysalueanalyysit, valuma-alueet ja volyymien laskennan.

Lutra Consulting on kehittänyt QGISin 3D-työkaluja työkaluja joukkorahoituksen avulla usean vuoden ajan. Taustajoukoista eli rahoittajista löytyy mm. Suomen Maanmittauslaitos. Työkalut kehittyvät jatkuvasti ja niitä löytyy tietysti myös lisäosista. Hatunnoston arvoista työtä koko yhteisön iloksi. Kiitos vielä kerran tekijät ja tukijat!

Miksi halusimme luoda pistepilvikurssin?

Vaikka aineistoa on paljon saatavilla niin käyttäjien osaaminen tulee usein hieman perässä. Koska avoimen lähdekoodin työkalut ja 3D-käyttö ovat kehittyneet nopeasti viime aikoina, niiden käyttö voi tuntua hankalalta ja vieraalta.

Yksi tärkeä syy pistepilvien käyttöön on juuri se, että samasta lähdeaineistosta voi suodattamalla johtaa erilaisia pintamalleja eri käyttäjien tarpeisiin. Mikäli käyttää valmiita maastomalleja, säästyy tietenkin aikaa, joka kuluisi valmisteluihin, mutta on samalla sidottu alkuperäisen mallin tekijän valintoihin.

Valmiista mallista on hyvin hankala luoda itselle sopivaa aineistoa esimerkiksi näkyvyysalueanalyyseihin tai valuma-alueen tutkimiseen, jos kaikkia tarvittavia maastonmuotoja ei ole otettu siinä huomioon. Tämän takia halusimme luoda uuden kurssin, joka madaltaa kynnystä tarttua näihin raskaisiinkin aineistoihin ja näyttää, kuinka monipuolinen työkalu QGIS todella on myös kolmiulotteisessa maailmassa.

Miksi tulla Pistepilvien käsittely QGISilla kurssille?

Tällä kurssilla madallamme kynnystä tarttua 3D-aineistoihin kouluttajamme avustuksella. Koulutuksen antamat opit tehostavat päivittäistä työtäsi ja auttavat saamaan irti kaiken potentiaalin olemassa olevasta datasta. Pistepilvet eivät ole enää vain tiedostoja koneen syövereissä, vaan aktiivisesti hyödynnettävää tietoa.

Kurssilla opit muun muassa seuraavat taidot: pistepilvien peruskäsitteet, suodattamisen ja editoinnin. Saat valmiuden visualisoida LAS-tiedostomuodossa tallennettuja pistepilviaineistoja ja opit jalostamaan pistepilven jatkuvaksi pinnaksi eli luomaan korkeusmalleja. Lisäksi tutustut rasteriaineistojen työstämiseen tarkoitettuihin analyysityökaluihin. Teemme kurssilla muun muassa näkyvyysanalyysin.

Jos kurssin jälkeen jokin asia jää vielä askarruttamaan, asiantuntijamme auttavat sinua ongelmissa koulutuksiin kuuluvan tukipalvelun kautta.

Kenelle Pistepilvien käsittely QGISillä –kurssi sopii?

Tämä kurssi on suunniteltu edistyneemmille QGIS-käyttäjille, oletuksena siis että tiedät mitä on paikkatieto ja QGISin peruskäyttö onnistuu. Kurssi sopii erityisen hyvin sinulle, jos:

Tunnet jo paikkatiedon ja QGIS-ohjelmiston perusteet.
Hyödynnät työssäsi omia tai avoimia pistepilviaineistoja (tai suunnittelet tekeväsi niin tulevaisuudessa).
Haluat syventää osaamistasi rasteri- ja 3D-analyyseissä.

Jos olet vasta aloittelemassa QGISin käyttöä, suosittelemme lämpimästi osallistumaan ensin joko QGIS perusteet kunnille tai Johdanto QGISin käyttöön -kursseillemme!

Tule mukaan ottamaan seuraava askel QGIS-osaamisessasi ja tekemään pistepilvistä näkyvä osa paikkatietotyötäsi! Ilmoittaudu mukaan tästä.

Maailmalla natisee ja paukkuu ja eletään suhteellisen epävarmoja aikoja. Silloin kun ei voi enää oikein luottaa, mitä entiset kumppanit tekevät, on ehkä parempi alkaa etsiä kavereita oman tontin rajojen sisältä. Euroopassa tämä on tarkoittanut viime aikoina mm. vahvaa siirtymää vihreään teknologiaan, mineraalien etsimiseen Euroopan alueelta sekä digitaalista siirtymää kohti eurooppalaisia teknologioita.

Avoimen lähdekoodin näkökulmasta siirtyminen eurooppalaisiin palveluntarjoajiin vahvistaa ja tukee jo aiemmin tehtyjä strategisia päätöksiä organisaatiossa. Avoimen lähdekoodin toimittajan kun voi valita mistä vain maailmasta ja toimittajalukkoja ei pitäisi olla. Avoimen lähdekoodin käyttö mahdollistaa myös koodin tarkastelun (auditoinnin) ja sen varmentamisen, että järjestelmissä ei ole ”takaovia” tai piilotettuja toimintoja, jotka voisivat sallia asiattomien osapuolten pääsyn kriittiseen informaatioon tai henkilötietoihin Jos organisaatio ei vielä ole tehnyt siirtymää avoimelle puolelle, nyt on hyvä aika harkita asiaa. Tässä pohdinnassa avaan muutamia asioita, joista voi olla hyötyä siirtymässä.

Siirtymä avoimen lähdekoodin järjestelmiin

Siirtyminen eli migraatio yhdestä työkalusta toiseen on aina hankalaa ja vie aikaa. Siirtymässä pitää huomioida uuden teknologian mahdollisuudet ja rajoitukset, aineistojen siirron työmäärää, henkilöstön uudelleen kouluttautuminen ja paljon muuta. Siksi migraatioon pitää olla hyvät perustelut ja selkeä suunnitelma.

Aiemmin organisaatioita toivat avoimen lähdekoodin pariin säästöt esimerkiksi lisenssimaksuista ja teknologian yleiset hyödyt (kuten toiminnallisuudet, joita kaupallisilla ratkaisuilla ei ollut) tai vaikkapa kaupallisen toimittajan huono palvelulupaus. Nyt avoimen lähdekoodin puolelle vie halu hallita omaa dataa ja turvata sen käyttöä. Vastapuolella voi painaa nykyisen järjestelmän käytön helppous ja migraation vaativuus – ja edelleen raha. Näitä työntö- ja vetotekijöitä pitää jokaisessa organisaatiossa punnita kunnolla, ja päätökseen vaikuttavat varmasti monet asiat.

Tällä hetkellä on jo ennakkotapauksia siitä, että amerikkalaisilla palvelimilla olevia tietoja voidaan käyttää tiedustelutarkoituksiin (Cloud Act) tai poistaa joku käyttäjä tietystä palvelusta kokonaan, jos Yhdysvaltain hallintoa ei asia miellytä. Jos siis palvelussa säilytetään kriittistä informaatiota, henkilötietoja tai muuten vain ei haluta palveluun pääsyä asiattomille osapuolille, on ehkä hyvä harkita palvelinpuolen siirtoa oman maan kamaralle. Käytännössä kaikki Suomen valtion ja kuntien palvelut olisi hyvä tarkastella tästä näkökulmasta, mutta ymmärrettävästi siirtymä tulee kestämään ja maksamaan.

Paikkatietopuolella ohjelmistojen osalta siirtymää on tehty jo useita vuosia, joten sen osalta ollaan aika hyvällä mallilla. QGISiä ei tarvitse asentaa millekään palvelimelle, vaan se on työkonekohtainen haluttaessa. PostGIS ja GeoServer tarvitsevat kuitenkin palvelinympäristön, mutta ne voivat pyöriä hyvin vaikka suomalaisen UpCloudin palvelimella. Paikkatietopuolen avoimen lähdekoodin ohjelmistojen pääkehittäjistäkin suurin osa on eurooppalaisia yrityksiä. Siirtymä esimerkiksi Azuresta tai Amazon Web Servicestä UpCloudiin voi kuitenkin olla hieman työläs – riippuen kuinka paljon automatiikkaa palvelinpuolelle on rakennettu. Kaikkia samoja työkaluja ei löydy, joten ne pitää vaihtaa tai rakentaa itse.

Suomessa media ja kansa älähti Kelan Salesforce-hankinnasta. Ja syystä. Mutta hiljaista on ollut valtion tai kuntien paikkatietotyökalujen hankinnoissa vielä digitaalisen suvereniteetin näkökulma. Paikkatiedoilla kuitenkin hallitaan aika isoa osaa kriittisestä infrastruktuurista tässä maassa. Yleisesti ottaen todella monen organisaation palvelut pyörivät pilvipalveluissa, joihin voi olla pääsy muualtakin. Näistä pilvipalveluista käytetään sanaa “julkipilvipalvelu”, joka kuulostaa jotenkin julkishallinnon validoimalta, mutta itseasiassa se on juurikin “julkinen” pilvipalvelu ei yksityiseen käyttöön tarkoitettu palvelu.

Julkipilven suurin haaste liittyy juuri siihen juridiseen ja geopoliittiseen riskiin, josta keskusteltiin aiemmin: koska suuret julkipilvet ovat amerikkalaisten jättiyhtiöiden omistuksessa, eurooppalaisten organisaatioiden data voi teoriassa päätyä esimerkiksi Yhdysvaltain viranomaisten käsiin (esim. CLOUD Actin nojalla), vaikka itse palvelinsali sijaitsisi fyysisesti Suomessa tai Euroopassa. Paikkatietojärjestelmät, kuten PostGIS ja GeoServer, tulisi suunnitella niin, että ne voidaan siirtää (tai ajaa samanaikaisesti) helposti useiden eurooppalaisten pilvipalveluiden välillä (multi-cloud strategy) tai jopa omalle laitteistolle (on-premise). Julkishallinnon tulisikin sisällyttää hankintaprosesseihin selkeät kriteerit digitaalisen suvereniteetin varmistamiseksi.

Kohti käytännön toimia

Yksi tapa tukea eurooppalaisita softakehitystä eli meidän tapauksessamme keskittyä kriittisiin FOSS4G (Free and Open Source Software for Geospatial) -hankkeisiin (kuten QGIS, PostGIS, GeoServer) ja ohjata niihin riittävästi eurooppalaista julkista ja yksityistä rahoitusta. Tämä vähentää riippuvuutta ulkomaisista rahoituslähteistä ja varmistaa, että kehitysprioriteetit vastaavat eurooppalaisia tarpeita ja lainsäädäntöä. Tästä hienona esimerkkinä onkin QGISIn flagshipmembership sponsorointi, jonka COSS ry toteuttaa suomalaisten QGIS-käyttäjäorganisaatioiden puolesta.

Samaan aikaan pitää sanoa, että olemme tässä kaikki samassa veneessä. Gispollakin on palveluita Amazon Web Serviceissä ja käytämme Googlen työkaluja. Eli emme voi elvistellä sillä, että meillä olisi kaikki ideaalilla tasolla. Mutta siirtymistä voi suunnitella ja vahvistaa omaa digitaalista suvereniteettiä pienillä askelilla kerrallaan. Meillä tämä tarkoittaa, että suosittelemme jatkossa aina lähtökohtaisesti eurooppalaisia avoimen lähdekoodin päälle tehtyjä ratkaisuja asiakkaillemme ja tutkimme koko ajan vaihtoehtoja, jotka mahdollistavat paremman digitaalisen suvereniteetin.

Mitä siis tehdä?

Siirry avoimen lähdekoodin paikkatietojärjestelmien tai muiden ohjelmistojen käyttöön
Kouluttaudu asiassa – sisäisen kyvykkyyden kehittäminen on osa osaamisen suvereniteettiä
Tutki omat paikkatietojärjestelmät ja pohdi, mitkä niistä voivat sisältää kriittistä informaatiota ja ovatko tiedot julkipilvessä
Pohdi, onko järkevää siirtyä jonkin palvelun osalta eurooppalaisiin tai suomalaisiin vaihtoehtoihin
Tee tiekartta tai suunnitelma siirtymiseen: mitä se vaatii, mitä se tulee maksamaan, milloin se kannattaa toteuttaa
Jos tarvitset apuja, kilauta kaverille tai alan ammattilaiselle

P.S. tämän blogin tekemiseen käytettiin faktantarkistukseen tekoälymoottori Geminiä, joka on myös osa ongelmaa. Gemini sekoili hetken, mutta lopulta antoi linkit blogissa viitattuihin tapauksiin. Se myös ehdotti koulutuksen huomioimista suverenitettiasioissa ja rahoituksen suuntaamista FOSS4G-softiin sekä koodikatselmoinnin lisäämistä avoimen lähdekoodin hyötyihin.

Koulutukset ovat keskeinen osa Gispon tarjontaa. Koulutamme erilaisten paikkatieto-ohjelmistojen käyttöä, koulutamme etänä ja lähinä, avoimilla kursseilla ja asiakasorganisaatioille järjestetyillä kursseilla, ja kaikki tämä kolmella kielellä. Yksi asia yhdistää kaikkia koulutuksiamme, kouluttajana on aina Gispon asiantuntija, eli ihan oikea elävä ihminen, joka tietää mistä puhuu.

Tutustutaan nyt neljään Gispon kouluttajaan. He ovat kaikki monitaitureita ja tekevät Gispolla kouluttamisen lisäksi asiakasprojekteja. Lisäksi he ovat kaikki valtavan mukavia ihmisiä!

Reetta Lindberg on Gispon koulutuspäällikkö, joka toimii lisäksi projektipäällikkönä ja paikkatietoasiantuntijana. Hänellä on pitkä kokemus opettamisesta ja kouluttamisesta:

“Ennen Gispoa toimin yli 10 vuotta AMK-lehtorina. Tutuksi tulivat tutkintoon johtava koulutus ja täydennyskoulutukset.” Reetan voit tavata QGIS-kursseillamme.

Emil Ehnström on jokapaikan paikkatietohöylä eli paikkatietoasiantuntija laajalla osaamisella. “Suurin osa ajastani menee asiakasprojektien kanssa. Niissä on usein jonkinlainen räätälöity postgis/geoserver/qgis -toteutus. Koulutan tietysti myös ja kirjoittelen blogeja ja vastailen välillä tukipalvelun viesteihin. Kielitaitoni ansiosta teen myös jonkin verran hommia Gispo Sverigelle.” Emilin voit tavata etenkin Geoserver- ja PostGIS-kursseilla ja välillä myös muilla kursseilla.

Jaakko Lehto on porukan pitkäaikaisin gispoliitti ja paikkatietoasiantuntija. Hän on ehtinyt työskennellä Gispon koko palvelutarjonnan parissa (koulutus, tukipalvelu, ohjelmistokehitys, konsultointi). Viime aikoina Jaakko on keskittynyt hieman teknisempiin konsultointiprojekteihin sekä sovelluskehitykseen. Samanlainen kehitys on havaittavissa Jaakon kouluttajapolussa Gispolla:

“Olen kouluttanut jossain vaiheessa lähes kaikilla Gispon eri kursseilla, ja nykyään minut tapaa varmimmin kursseilla, jotka liittyvät johonkin seuraavista: QGIS-lisäosien kehitys, PostgreSQL/PostGIS tai QField.”

Elisa Hanhirova on paikkatietoasiantuntija ja moniosaaja. On hyvin mahdollista, että olet saanut Elisalta postia tai yhteydenoton, etenkin jos tilaat Gispon uutiskirjettä, lähetät tukipalveluun kysymyksiä tai ilmoittaudut koulutuksiin.

“Gispolla olen kehittänyt ja räätälöinyt eri QGIS-koulutuksia ja opettanut niin etänä kuin lähitoteutuksinakin useille kunnille ja organisaatioille QGISin saloja! “ Elisan voit siis tavata etenkin QGIS-kursseillamme.

Koulutusta suurella sydämellä

Kouluttajillamme on paljon kokemusta opettamisesta ja kouluttamisesta jo ennen Gispolle tuloa. Reetta toimi AMK lehtorina, Emil ja Elisa ovat opettaneet yliopiston maantieteen kursseja, Jaakko on opettanut luonnontieteitä ja matematiikkaa kaikilla asteilla peruskoulusta yliopistoon.

Paikkatiedon ja opettamisen ammattilaisemme kouluttavat suurella sydämellä. Heille on tärkeää kohdata koulutusten osallistujat aidosti yksilöinä, ja he iloitsevat siitä, kun näkevät ihmisten oppivan ja oivaltavan.

“Minulle on tärkeää olla täysillä läsnä koulutustilanteessa ja luoda ilmapiiri, jossa on turvallista kysyä apua. Parasta on nähdä osallistujien onnistumisia ja oivalluksia.” kertoo Reetta ja muut ovat samaa mieltä. “Osallistujien ei tarvitse ymmärtää kaikkea syvällisesti, mutta haluan, että koulutuksen jälkeen osallistujilla on varmempi olo opitun ohjelmiston kanssa.” täydentää Emil.

Kouluttajamme haluavatkin nähdä kursseilla tyyppejä, jotka ovat ennakkoluulottomia, innostuneita ja uudelle avoimia.

“Kursseilla on ihana nähdä porukkaa, joilla on intoa ja tarvetta asioiden oppimiseen ja jotka ovat kiinnostuneita, miten oppeja saa hyödynnettyä omassa työssä. Kurssilaisten omien paikkatieto-ongelmien selvittely on aina mielenkiintoista!” summaa Elisa.

Millainen on hyvä koulutus?

Hyvässä koulutuksessa peruspalaset ovat kohdallaan. Kokonaisuus on hyvin suunniteltu ja tavoitteet ovat selvät kaikille osapuolille. Gispon koulutukset on pääasiassa rakennettu keskenään vuorottelevista napakoista tietoiskuista ja oppimista tukevista harjoituksista. Lopulta kuitenkin ihmiset luovat koulutuksen ja kouluttajamme pitävätkin vuorovaikutusta tärkeänä ja palkitsevana osana koulutusta.

“Hyvä koulutus koostuu vuorovaikutuksesta, hyvästä oppimateriaalista, innostuneista osallistujista sekä toimivasta aikataulusta.” muotoilee Emil ja Reetta on samoilla linjoilla: “Onnistunut koulutus on vuorovaikutteista, sen aikana nousee kysymyksiä ja keskusteluita, sekä löytyy uusia ideoita aihepiirin soveltamisesta kouluttautujan työhön.”

Gispo järjestää koulutuksia etänä ja livenä. Reetta kertoo lähitoteutuksena pidetystä QGIS-koulutuksesta pienessä kunnassa: “Osallistujat olivat innokkaita ja kokeilivat ennakkoluulottomasti QGISiä, vaikka se oli melko tuntematon entuudestaan. Koulutus ei mennyt tismalleen harjoitusmateriaalien mukaan, vaan pystyin soveltamaan olemassa olevaa harjoitusrunkoa sen mukaan, mitä kysymyksiä asiakkailta nousi esille. Päivä oli todella vuorovaikutteinen. Tämä on usein haastavampaa etäkoulutuksissa. Oli mahtavaa päästä tekemään lähikoulutusta innokkaiden osallistujien kanssa ja kuulla jälkikäteen, että asiakas oli tyytyväinen ja olivat lähteneet hyödyntämään QGISiä työtehtävissään.”

Lopulta tärkeintä onkin asiakkaan saama hyöty: koulutuksen jälkeen on varmempi olo lähteä käyttämään uutta ohjelmistoa tai on saanut uusia ideoita ja oivalluksia jo käytössä olevan ohjelmiston hyödyntämiseen.

“On hienoa, kun huomaa että koulutuksista on asiakkaille hyötyä ja asiat loksahtelevat kohdilleen,” kertoo Jaakko. Parhaimmillaan koulutuksesta saadut opit ja ideat auttavat asiakasta muovaamaan omia työtapoja ja organisaation työnkulkuja tehokkaammiksi.

Heräsikö kiinnostus lähteä näiden tai jonkun muun gispoliitin koulutettavaksi? Tutustu kurssivalikoimaamme Koulutus-sivulla.

Tämän päivän tekoälybuumissa saattaa toisinaan unohtua, että tekoälyä on käytetty eri aloilla jo vuosikymmenten ajan. Yhtenä esimerkkinä tällaisesta sovelluksesta on ilmakuvien tulkinta, esimerkiksi maapeitealueiden tunnistaminen koneoppimista hyödyntäen. Silti viime vuosina myös tällaiset vakiintuneemmat käyttökohteet ovat ottaneet uusia kehitysaskeleita.

Googlen tekoälyä ja syväoppimista tutkiva DeepMind-yhtiö julkaisi vuonna 2025 uudentyyppisen aineiston, Google Satellite Embedding V1:n. Kyseessä on Googlen AlphaEarth Foundations -tekoälymallin tuottama aineisto, jossa on yhdistetty informaatiota “analyysivalmiiksi” aineistoksi valtavasta määrästä satelliitti-, tutkasatelliitti- ja Lidar-dataa sekä mittaus- ja mallidataa (esim. ilmasto-, painovoima- sekä korkeusmalleja).

Kun Metsähallituksen Metsätalous Oy:llä oli tarve löytää keinoja maajäkälien automatisoituun tunnistamiseen Pohjois-Suomen poronhoitoalueella, tiesimme, että tämä pilottiprojekti voisi olla erittäin mielenkiintoinen tilaisuus tutkia kyseisen aineiston mahdollisuuksia ongelman ratkaisuun.

Perinteisesti jäkäläalueita on tunnistettu vääräväri-ilmakuvia manuaalisesti tulkiten, mikä on työlästä ja vaatii harjaantuneisuutta ja asiantuntijuutta aiheesta. Toisaalta koska poronhoitoalue on hyvin laaja, saattaisi perinteisten ilmakuvien käytöstä koneoppimiseen tulla ongelmia. Miksi? No muun muassa siksi, että eri alueita on kuvattu eri aikoina ja erilaisilla kalustoilla, joten aineisto olisi ensin prosessoitava jollakin tavalla yhtenäiseksi. Googlen Satellite Embedding -aineisto puolestaan muodostaa maailmanlaajuisestikin yhtenäisen datasetin, jolloin käyttö on tässäkin suhteessa suoraviivaisempaa. Esittelemme tässä ensin lyhyesti sen, mistä kyseisessä aineistossa on kyse ja kuvaamme sitten maajäkälä-projektista saatuja kokemuksia ja oppeja sen käytöstä.

Google Satellite Embedding V1: Uusi analyysivalmis satelliittiaineisto

Kuten sanottu Satellite Embedding -aineisto on koostettu valtavasta määrästä olemassa olevaa mm. mittaus-, malli- ja kuvadataa, jota on käytetty AlphaEarth-tekoälymallin opettamisessa.

Aineisto kattaa koko maapallon, sen spatiaalinen resoluutio on 10 metriä, ja ajallisesti se on yhteenveto kustakin pikselistä koko vuoden ajalta. Tällä hetkellä aineisto on julkaistu vuosilta 2017–2024. Aineisto itsessään koostuu 64-dimensioisista upotusavaruuden vektoreista (“nuolista”, eli suureista, joilla on pituus ja suunta), josta nimikin siis tulee. Tämä tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että kuhunkin 10 m * 10 m pikseliin liittyy 64-komponenttinen vektori. Jonkinlaisena analogiana voi pitää “virtuaalista” satelliittikuvaa, jossa on 64 kaistaa, mutta liian pitkälle tätä analogiaa ei kannata viedä, sillä esimerkiksi vektorin yksittäisten komponenttien tulkinta ei tällä tavoin ole mahdollista.

Kuhunkin pikseliin liittyvä vektori on lisäksi normoitu siten, että sen pituus on tasan yksi. Tämä on hyödyllinen ominaisuus analyysejä silmälläpitäen, ja tarkoittaa sitä, että vektorit muodostavat 64-dimensioisen avaruuden yksikköpallon, aivan samoin kuin ykkösen pituiset vektorit (“eri suuntiin osoittavat nuolet”) koottuna yhteen muodostaisivat pallon kolmessa ulottuvuudessa. Jos kahteen eri maanpinnan pisteen pikseliin liittyvät vektorit ovat lähekkäin tämän pallon pinnalla, merkitsee se sitä, että itse maanpinnan pisteet ovat jollain tavalla hyvin samankaltaisia, similaareja. Lisäksi kuhunkin vektoriin on sisällytetty tietoa pikselin laajemmasta ympäristöstä (“kontekstista”) n. 1,28 km * 1,28 km alalta. Tämä kaikki kuulostaa kenties hieman abstraktilta ja 64-komponenttinen upotusvektori tarpeettoman monimutkaiselta, mutta määrä ei ehkä sittenkään ole niin suuri, kun pitää mielessä kuinka valtavan määrän lähtöinformaatiota se koodaa sisälleen.

Kaiken kaikkiaan, koko lähestymistavan ideana on tuottaa yhdenmukainen ja analyysivalmis aineisto, jolla olisi mahdollista havaita lokaaleja ja globaaleja ilmiöitä, mikä perinteisillä satelliittikuvilla tai yksittäisillä aineistoilla ei olisi useinkaan mahdollista. Google Satellite Embedding V1 -aineisto on lisensoitu CC-BY 4.0 -lisenssillä, joten sitä voi muokata ja jakaa kunhan viittaa aineiston julkaisijaan. Aineisto on helpoiten saatavissa ja käytettävissä Google Earth Engine -analyysialustan kautta, mutta periaatteessa aineiston voi ladata ja sitä voi käyttää myös muita työkaluja hyödyntäen.

Maajäkälien luokittelu: Similariteettianalyysi ja koneoppiminen käytännössä

Pilottialueena Metsähallituksen projektissa oli reilun 40000 hehtaarin alue Pohjois-Suomessa. Tältä alueelta oli tuotettu valmiita ilmakuvilta tehtyjä tulkintoja, eli ruutuja joihin oli merkitty oliko alue todennäköisesti, mahdollisesti vai epätodennäköisesti jäkäläkangasta. Tätä aineistoa käytettiin analyyseissä opetusaineistona. Google Earth Enginelle tuotettiin koodia erilaisten analyysien ajoon, tärkeimpinä similariteettianalyysi sekä ohjattu koneoppimisalgoritmi.

Kuten aiemmin totesimme kuvatessamme aineistoa upotusvektoreina, tämä rakenne mahdollistaa eri pikseleihin liittyvien vektoreiden vertaamisen keskenään. Perusidea on, että mikäli kaksi vektoria “osoittaa samaan suuntaan”, ovat pikselien kuvaamat alueet samankaltaisia. Matemaattisesti tämä kuvataan lineaarialgebrasta tuttuna pistetulona. Otimme siis opetusaineistosta jäkäläkankaita todennäköisesti sisältävät ruudut ja niiden upotusvektorit ja vertasimme sitten alueen kaikkien muiden pikselien vektoreita näihin. Mikäli pistetulo oli suurempi kuin sopivasti valittu kynnysarvo lähellä ykköstä, pikseli oli tulkittava jäkäläkankaaksi. Tällainen oli yksinkertaisuudessaan similariteettianalyysi. On huomattava, ettei algoritmi vaatinut erillistä opettamisvaihetta vaan koostui pelkästään pistetulon laskemisesta, ja oli siten laskennallisesti nopeaa.

Myöskään ohjatun oppimisen analyysissä Satellite Embedding -aineisto ei vaatinut suurempia esiprosessointeja vaan käyttö oli suoraviivaista ja luokittelussa käytettiin KNN-luokittelijaa (K Nearest Neighbours) K:n eri arvoilla. Käytännössä kaikki pienet K:n arvot toimivat hyvin, ja kaikilla K:n arvoilla päädyttiin yli 90 % tarkkuuksiin, usein reilustikin yli.

Lopputulos ja saadut opit: Kuinka tarkasti jäkälät löytyivät?

Analyysejä varten tuotettiin koodia Google Earth Enginen koodieditoria ja ohjelmointirajapintaa käyttäen. Earth Engine -ympäristö on tarkoitettu globaalin mittakaavan analyyseihin, ja suuren laskentatehon ansiosta tulosten saaminen isommallekin alalle oli nopeaa. Tuloksien tarkkuutta tarkasteltiin sekä numeerisesti jakamalla osa opetusaineistosta validointiin että asiantuntijan ilmakuvilta jälkikäteen tarkastamana. Maastoon tuloksia ei päästy tarkastelemaan lumisena aikana, ja suuren alueen vuoksi se olisi ollut varsin työlästä. Sekä similariteettianalyysin että valvotun koneoppimisen tapauksessa tulokset olivat kuitenkin oikeansuuntaisia, joskin asiantuntijan harjaantunut silmä löysi alueita, jotka vaatisivat lisätarkasteluja. Satellite Embedding -aineistolle on ominaista, että opetusaineistoon on kiinnitettävä erityistä huomiota, määrä korvaa laadun. Lumettomana aikana tehdyt maastokäynnit ovatkin varmasti hyödyllisiä ja mahdollistavat analyysien uudelleen tarkastelun ja kehittämisen.

Kaiken kaikkiaan pilotti oli onnistunut ja havainnollisti kuinka tällaiset uudet aineistot ja ennakkoluulottomat lähestymistavat voivat auttaa perinteisten sovelluskohteiden ja ongelmien ratkaisussa.

PostGIS on paikkatietolaajennos PostgreSQL-tietokannalle. Siinäpä se!

Eikun hei! PostGISin voi kyllä määritellä yhdellä lauseella, mutta jos ei ole ennestään vihkiytynyt aiheeseen, lyhyt vastaus herättää vain enemmän kysymyksiä. Puretaanpa siis äskeinen vastaus osiin:

PostGIS
Paikkatietolaajennos
PostgreSQL
Tietokanta

Lähdetään purkamaan tätä kokonaisuutta ja sen osia aloittaen tietokannasta.

Tietokanta

Tietokanta on kokoelma järjestettyä tietoa. Ennen tieto järjestettiin fyysisesti paperikansioihin, kortistoihin, savitauluihin ja muihin asioihin, joista teinit eivät ole koskaan kuulleetkaan. Nykyään suositaan pääasiassa digitaalisia järjestettyjä tietokokoelmia. Sellaisiin viittaamme nyt, kun puhumme tietokannoista.

Järjestetty tieto tietenkin viittaa siihen, että asiat eivät ole hujan hajan siellä täällä, vaan esimerkiksi kentällä otetut kuvat kaupungin liikennemerkeistä ovat samassa kansiossa (joko digitaalisesti tai ihan konkreettisesti) ja jokaisesta niistä on kirjattu olennaisia tietoja (sijainti, väri, korkeus, merkitys, nimi, yms). Näin on saatu kasaan tietokanta.

Relaatiotietokannat, taulut ja relaatiot

Miten tietoja voi sitten järjestellä tietokantoihin? Tätä tarkoitusta varten on olemassa erilaisia järjestelmiä. Niihin viitataan, kun puhutaan esimerkiksi PostgreSQL:stä, Oraclesta tai MySQL:stä. Niitä kutsutaan yleensä relaatiotietokannoiksi, mutta oikeasti ne ovat järjestelmiä relaatiotietokantojen hallintaan. Niillä on myös pidempi ja monimutkaisempi nimi: Relational Database Management Systems eli RDBMS. Kyseessä on siis tarkalleen ottaen ”järjestelmä relaatiotietokantojen hallintaan”.

Mutta mikä ihme on relaatiotietokanta? Relaatioita eli suhteita? Ei kai tietokannalla voi olla sellaisia?

Kuten ehkä jo arvasit, kyse ei ole rakkaussuhteista, vaan jostain vähemmän jännittävästä. Relaatiotietokannassa tieto järjestetään tauluihin. Eri taulujen väliltä löydämme suhteet eli relaatiot. (Kuten todettu, tämä ei ollut kovin jännittävää…)

Kuvitellaan, että meillä on taulu rakkausromaaneille ja taulu kirjailijoille, niin voimme luoda relaation romaanien ja kirjailijoiden välille. Jos yksi kirjailija voi kirjoittaa useita kirjoja, mutta jokaisella kirjalla on vain yksi kirjoittaja, on kyseessä “one-to-many” -suhde (yksi-moneen). Jotta suhde olisi helpompi ymmärtää, toimitamme siitä seuraavaksi kuvamateriaalia:

Olemme tulleet luoneeksi tietokantamallin! (kaksi taulua ja niiden välinen relaatio). Tällä tietokantamallilla voisimme alkaa pitää tietokantaa eri rakkausromaanien kirjoittajista ja heidän kirjoistaan. Jokaiselle kirjalle ja kirjoittajalle voisimme kirjata meitä kiinnostavia, olennaisia tietoja. Mikäs sen kiehtovampaa!

Mutta nyt ei ollut tarkoitus puhua romaaneista ja suhteista vaan PostGISistä.

PostgreSQL ja sen paikkatietolaajennos PostGIS

Nyt tiedämme, mitä relaatiotietokanta tarkoittaa: siinä on tauluja, joilla on suhteita (relaatioita) keskenään ja jotka muodostavat järjestetyn tiedon kokoelman. Tiedämme, että relaatiotietokantaa voidaan käsitellä käyttämällä suosittua relaatiotietokantajärjestelmää nimeltä PostgreSQL.

PostgreSQL (sanotaan lyhyesti vain Postgresiksi, jotta vältytään kielen nyrjähtämiseltä) perustuu avoimeen lähdekoodiin ja täyttää itse asiassa tänä vuonna (2026) pyöreät 30 vuotta! Kyseessä on siis vakiintunut tekijä tietokantamarkkinoilla. PostgreSQL on edelleen yksi maailman suosituimmista relaatiotietokantajärjestelmistä. Me täällä Gispolla pidämme PostgreSQL:stä – ennen kaikkea siksi, että se on avointa lähdekoodia ja sille on olemassa PostGIS-niminen paikkatietolaajennos. Nyt olemme päässeet varsin lähelle valmista vastausta kysymykseen siitä, mikä on PostGIS.

PostGIS on laajennos, joka asennetaan PostgreSQL-tietokantaan. Ilman PostGISiä PostgreSQL on melko neuvoton paikkatiedon kanssa. PostGIS mahdollistaa suurten paikkatietoaineistojen sujuvan käsittelyn ja analysoinnin. Sen ansiosta voidaan ottaa käyttöön muun muassa spatiaaliset tiedostomuodot ja paikkatietoanalyysit. Sen avulla voidaan vääntää isosta datamassasta muutamalla komennolla analyysejä, joiden pyörittäminen työpöytäohjelmistolla olisi työlästä ja aikaavievää. Herättikö tämä kiinnostuksesi? Siinä tapauksessa sinun kannattaisi ehkä osallistua Gispon PostGIS-kurssille.

Kerrataan!
– Mikä on PostGIS?
– PostGIS on paikkatietolaajennos PostgreSQL-tietokannalle. Siinäpä se!

Bonuskysymys: Kuka tarvitsee PostGISiä?

– Organisaatiot, jotka haluavat pitää paikkatietonsa hyvässä järjestyksessä ja hyödyntää niitä tehokkaasti, eivätkä halua maksaa lisenssimaksuja paikkatietokannastaan.

Kenttätyön digitalisoituminen on arkipäivää monille organisaatioille, ja QField sekä Mergin Maps ovat suosittuja työkaluja tähän tarkoitukseen.

Ohjelmistoja käyttäessä on hyvä ymmärtää, miten niiden tietoturva toimii, ja miten valita omalle organisaatiolle sopivin ratkaisu.Olemme kirjoittaneet QFieldistä ja MerginMapsista ennenkin: esimerkiksi täällä vertailimme paitsi sovelluksia myös niiden pilvipalvelumahdollisuusksia: Ei vain mobiilisovelluksia: Vertailussa Mergin Maps ja QField . Molempien sovellusten uusimmat ominaisuudet puolestaan löytyvät listattuna täältä: Mergin Maps ja QField – lisää kaikkea kaikille.

SaaS-palvelu – Helppoutta ja joustavuutta paikkatietojen mobiilikeruuseen

Sekä QField että Mergin Maps tarjoavat SaaS- eli Software as a Service -palveluita. Tämä tarkoittaa sitä, että ohjelmistot ja data sijaitsevat palveluntarjoajan hallinnoimilla palvelimilla.

Molemmat palveluntarjoajat noudattavat EU:n tietosuoja-asetusta (GDPR), mikä on tärkeää erityisesti julkishallinnon organisaatioille. SaaS-palvelu tarjoaa monia etuja, kuten helpon käyttöönoton, automaattiset päivitykset ja skaalautuvuuden. Nämä vähentävät organisaation omaa ylläpitovastuuta, sillä palveluntarjoaja huolehtii palvelinympäristön päivityksistä, haavoittuvuuksien korjauksista ja tietoturvakovennuksista keskitetysti. Tämä pienentää väärin konfiguroitujen palvelimien riskiä ja varmistaa, että järjestelmä pysyy ajan tasalla ilman erillisiä toimenpiteitä. Tähän palvelumuotoon liittyy myös riskejä, kuten riippuvuus palveluntarjoajasta ja datan sijainti ulkopuolisen hallinnoimalla palvelimella.

On-Premises -ratkaisu – Täysi kontrolli omasta datasta

Vaihtoehtoisesti organisaatiot voivat pystyttää oman on-premises-ratkaisun, jossa QFieldin tai Mergin Mapsin palvelinohjelmisto asennetaan omille palvelimille. Tällöin organisaatio hallitsee täysin dataansa ja infrastruktuuriaan. On-premises-ratkaisun hyötyjä ovat:

Täysi kontrolli datasta: Data pysyy omalla palvelimella, mikä vähentää tietosuojariskejä.
Parempi turvallisuus: Mahdollisuus toteuttaa tiukemmat tietoturvakäytännöt.
Pitkäaikainen kustannustehokkuus: Vaikka alkuinvestointi on suurempi, ylläpitokustannukset voivat olla pienemmät pitkällä aikavälillä.
Yhteensopivuus ja joustavuus: Mahdollisuus räätälöidä järjestelmä organisaation tarpeisiin ja helpompi integraatio muihin omiin järjestelmiin.

QField ja online-työskentelyn tietoturva

QField ottaa huomioon useissa eri ratkaisuissa tietoturvan. Yksi näistä on Cloud-palvelun secrets-toiminto, joka mahdollistaa projektikohtaisten asetusten turvallisen ja salatun tallentamisen. Salaisuuksia käytetään erityisesti silloin, kun halutaan suojata arkaluontoisia tietoja, kuten tietokantayhteyksiä tai ympäristömuuttujia, jotka ovat tarpeen projektin suorittamisen aikana. Salatut tiedot ovat käytettävissä automaattisesti projektin työnkulkujen (jobs) aikana, mutta eivät näy muille käyttäjille tai tallennu projektitiedostoihin. Tämä mahdollistaa esimerkiksi tietokantayhteyksien hallinnan ilman, että kirjautumistiedot näkyvät avoimesti.

Jos QField-projektissa haluaa käyttää suoraa tietokantayhteyttä, edellyttää QField, että PostGIS-tietokanta on julkisesti saatavilla ja tunnistetietojen tulee löytyä salaamattomina QGIS-projektista, mikä on tietoturvariski eikä missään tilanteessa suositeltavaa. Tämän vuoksi QField suosittelee näissä tapauksissa vahvasti käyttämään PG Service -tiedostoa.

Käyttämällä PG Service ‑tiedostoa:

tietokantayhteyden asetukset voidaan tallentaa nimettynä palveluna
tiedot voidaan tallentaa salaisuutena (secret) QFieldCloudiin
salasanoja ei tarvitse kirjoittaa projektitiedostoihin, komentoriveille tai skripteihin
vältetään riski, että salasanat päätyvät komentorivin historiaan

Gispon blogissa on aiemmin pohdittu vaihtoehtoja tiedon siirtämiseksi QFieldistä tietokantaan.

Mergin Maps ja tietoturva

MerginMaps ei edellytä PostGIS‑yhteyden avaamista suoraan internetiin. Sen sijaan se käyttää Db‑Sync‑työkalua, joka tuo turvaa siirrettäessä dataa esimerkiksi PostGIS‑tietokantaan.

Db‑Sync:

synkronoi muutokset GeoPackagen ja PostGISin välillä
toimii molempiin suuntiin
mahdollistaa käyttöoikeuksien määrittämisen käyttäjäkohtaisesti
poistaa tarpeen käsitellä tietokantatunnuksia mobiililaitteella

MerginMaps Enterprise ‑ratkaisussa palvelin voidaan ajaa omassa ympäristössä, jolloin organisaatiolla on täysi kontrolli tietoturvasta. Arkkitehtuuri on myös yksinkertaisempi, mikä vähentää virhekonfiguraatioiden riskiä.

MerginMaps minimoi verkon yli kulkevan liikenteen riskejä, sillä mobiililaite ei koskaan käsittele tietokantatunnuksia.

Paikkatietojen mobiilikeruu Offline-työskentelynä

QFieldissä offline‑kopiot tallennetaan laitteelle, mikä vaatii laitekohtaista suojausta (salasanasuojaus, salaus, MDM). Kun tämä puoli on kunnossa, QFieldin offline‑malli tarjoaa erittäin turvallisen ratkaisun, sillä data ei liiku verkon yli lainkaan ja kaikki riskit rajautuvat fyysisesti laitteeseen.

Mergin Mapsissa kaikki projektin tiedot tallennetaan paikallisesti laitteelle GeoPackage‑tiedostoon, ja käyttäjä voi työskennellä täysin ilman verkkoyhteyttä. Muutokset jonoutuvat automaattisesti ja synkronoituvat palvelimelle vasta, kun verkkoyhteys on saatavilla. Mobiililaite ei koskaan muodosta suoraa yhteyttä PostGIS‑tietokantaan eikä käsittele tietokantatunnuksia, mikä pienentää hyökkäyspintaa ja tekee offline‑mallista turvallisen, kunhan laite on suojattu asianmukaisesti.

Gispo auttaa ratkaisun valinnassa ja toteutuksessa

Me Gispolla autamme organisaatioita valitsemaan ja toteuttamaan sopivimman ratkaisun QFieldin ja MerginMapsin käyttöön. Tarjoamme:

Konsultointia: Autamme arvioimaan organisaation tarpeet ja valitsemaan SaaS- tai on-premises-ratkaisun.
Asennus- ja konfigurointipalveluita: Toteutamme on-premises-asennukset ja varmistamme, että järjestelmä on oikein konfiguroitu.
Koulutusta: Järjestämme koulutuksia QFieldin ja MerginMapsin käytöstä.
Tukea ja ylläpitoa: Tarjoamme jatkuvaa tukea ja ylläpitoa järjestelmille.

Monet asiakkaistamme käyttävät mobiilisovelluksia paikkatiedon keräämiseen ja muokkaamiseen maastossa. QGISin kanssa yhteentoimivat mobiilisovellukset Mergin Maps ja QField ovat jo monille tuttuja, ja näissäkin sovelluksissa kehitys kehittyy. Sovelluksiin tulee jatkuvasti uusia ominaisuuksia, käyttöliittymäparannuksia ja bugikorjauksia.

Koska harva muistaa tai jaksaa lukea versiopäivitysten tekstejä GitHubista, koostimme tähän artikkeliin muutamia meidän mielestämme olennaisia tai muuten tärkeitä uudistuksia viimeisen vuoden ajalta (tarkasteluväli 2025–helmikuu 2026).

Jos haluatte päästä nauttimaan alla luetelluista parannuksista, päivittäkää QFieldinne ja Mergin Mapsinne uusimpaan versioon ennen maastokautta! Meiltä saa myös sovelluksiin liittyvää tukea, koulutusta, esittelyn sovellusten uusista tuulista tai vaikka QFieldCloud-instanssin ylläpitoa – lisätietoja voi kysellä esimerkiksi osoitteesta info@gispo.fi.

QFieldin kuulumisia

QFieldiin julkaistiin vuonna 2025 yhteensä 25 päivitystä, joista neljä isompaa versiopäivitystä: helmikuussa julkaistu 3.5.0. Fangorn, toukokuussa julkaistu 3.6.0 Gondwana, heinäkuussa julkaistu 3.7.0 Haida Gwaii sekä joulukuinen 4.0.0 Aare. Mukana on runsaasti erilaisia käyttöliittymän parannuksia ja olemassaolevien toimintojen kehittämistä.

3.5.x Fangorn-julkaisujen uudet ominaisuudet ja parannukset

QField voi seurata sijaintia taustalla, esimerkiksi laitteen ollessa lukittuna
Projektipohjainen ruudukkosuunnittelu eli esimerkiksi ruudukkoviivojen, koordinaattiristikon tai muiden visuaalisten elementtien näyttäminen karttanäkymässä
Karttakohteiden kierto “nipistämällä” sormilla.
Ohjelmiston vakauttamista ja bugikorjauksia, mm. parannuksia toimivuuteen vanhemmilla laitteilla
Käyttöliittymän ja käyttökokemuksen parannuksia sekä ohjelmiston vakauttamista, mm. stylus-kynän ja kosketuksen ristikkäiskäytön parannuksia

3.6.xGondwana-julkaisujen uudet ominaisuudet ja parannukset

Käyttöliittymäparannuksia, mm. miellyttävämpi panorointi ja zoomaus karttakäyttöliittymässä
Tunnistautumisen tuki WMS- ja ArcGIS REST -rajapinnoille
QR-koodin skannaustoiminto pilviprojektien jakamiseen
Kohdelomake avautuu automaattisesti, kun yksittäistä kohdetta painaa (toiminto oletusarvoisesti pois päältä, voidaan aktivoida asetuspaneelissa)
Kohteiden ominaisuustietosarakkeen otsikon ja muokattavien ominaisuuksien määrittäminen dynaamisesti (“data-defined”), eli viittaamalla muuhun dataan tai käyttämällä lausekkeita
PostGISin SSL-avainperusteinen autentikointi pg_service.conf-tiedoston kautta ja mahdollisuus lukea liitteitä WebDAV- ja AWS-servereiltä
OAuth2-autentikoinnin parannuksia projektia avatessa
Perättäisten undo/redo-toimintojen (peru / tee uudestaan) napsuttelun mahdollistaminen jättämällä valikko oletuksena auki

3.7.x Haida Gwaii -julkaisujen uudet ominaisuudet ja parannukset

Paremmat mahdollisuudet editoida valokuvia: mahdollisuus lisätä muita kuvia päälle (esimerkiksi organisaation logo) ja vaihtaa kuviin lisättävien tekstien kirjasinta ja fonttikokoa
“Lock geometry” -toimintoa on parannettu jakamalla se viiteen eri kohtaan, jotka voi sallia tai kieltää erikseen: kohteiden lisääminen, ominaisuustietojen lisääminen, ominaisuustietojen muokkaus, geometrioiden muokkaaminen ja geometrioiden poistaminen
QFieldCloud-projekteissa liitteiden lataaminen on jatkoissa vain tarpeen mukaan (“on demand”), jolloin projektien avaaminen nopeutuu eikä kaikkia liitteitä ladata heti projektin avaamisen yhteydessä
Verkkoyhteyden katketessa kesken ison QFieldCloud-projektin lataaminen ei enää ala alusta vaan jatkuu siitä mihin jäi
Käyttäjien aktivoimat lisäosat palautuvat oikein sovellusta uudelleenkäynnistettäessä

4.0.x Aare-julkaisujen uudet ominaisuudet ja parannukset

QField tukee nyt yksinkertaisten projektien luomista suoraan sovelluksessa!
Sijainti-ikonia painettaessa aukeaa uusi valikko, jossa on yleisimpiä paikannukseen liittyviä toimintoja kuten seuraamisen (“tracking”) laittaminen päälle ja pois
URL-linkistä, sähköpostista, ZIP-tiedostosta ym. tuodut projektit voidaan muuttaa suoraan QFieldCloud-projekteiksi
WMS- ja AMS-rajapinnoilta haetut selitteet ovat näkyvissä
Vektorikohteita voi nyt leikata, liittää ja kopioida vektoritasolta toiselle
Parannuksia käyttöliittymään
Lukuisia päivityksiä kohdelomakkeeseen, mm. käytettävyyteen ja siihen liittyvien toiminnallisuuksien löytämiseen
Siirtymät kartalla esimerkiksi käyttäjän sijaintiin tapahtuvat nyt animoidusti
Topologisen muokkauksen parannuksia, mm. kohteiden päällekkäisyyksien välttäminen
QFieldCloud-projektien listan parannuksia: jatkossa käyttäjä voi suoraan listassa lähettää muutokset projektiin ja synkronoida projektit sekä nähdä, jos pilvessä on odottavia muutoksia
iOS-laitteissa tapahtunut sovelluksen kaatuminen valokuvia ottaessa on korjattu
Jos kohteen tiedoille on asetettu rajoituksia / ehtoja (“constraints”), QField näyttää että kaikki on kunnossa käyttäjän syötettyä tarvittavat tiedot vaaditussa muodossa
Hankalasti luettavat vihreät tekstit harmaalla taustalla muutettu helpommin luettaviksi

MerginMaps

MerginMaps tarjoili viimeisen vuoden aikana 15 päivitystä sovellukseen. Versionumerointi juoksee vuoden mukaan, eli esimerkiksi tällä hetkellä uusin julkaisu tottelee numeroa 2026.1.0. Kehittäjät ovat tuoneet sovellukseen pitkin vuotta erilaisia parannuksia ja uusia ominaisuuksia, joista osa ohessa:

Käyttäjät, joilla on vain lukuoikeus projektiin (Reader-rooli), eivät voi tehdä siihen muutoksia edes paikallisesti
Kohteen ominaisuuskentän voi lukita vain luettavaksi, mikäli toisen kentän ehto täyttyy (esimerkiksi: “onko kyseessä asia X?” -> Kyllä / ei -> muita kohteen tietoja ei voi enää muokata)
Mergin Maps -projektien admin-paneelin käyttöliittymän ja ulkonäön parannuksia
Halutusta kohteesta voi kopioida linkin, jolla sen voi jakaa muille käyttäjille. Myös karttoja voi jakaa muiden katsottavaksi (view-only) URL-linkillä
QGIS-lisäosaan lisätty muutoshistorialoki, joka mahdollistaa projektin eri versioiden vertailun ja näyttää kuka on tehnyt ja mitä muutoksia ja millä välineellä
Valokuvien synkronoinnissa voi käyttää Google Driveä tallennuspaikkana.
Kohteisiin voi lisätä valokuvia nettisivulta kirjoittamalla kuvan linkin.
Samalta tasolta voi editoida samanaikaisesti useita kohteita
Useita kohteita voi poistaa samalla kertaa
Monikulmiokohteille lisätty mahdollisuus välttää päällekkäisyyttä toisten kohteiden kanssa
SSO-tuki (Single sign-on) lisätty sekä Mergin Maps -dashboardiin, -mobiilisovellukseen että -QGIS-lisäosaan
Kohteita ja muistiinpanoja voi luonnostella omalle karttatasolleen. Muistiinpanoja ja piirroksia voi tehdä myös kohteista otettujen valokuvien päälle
Mahdollisuus värinähälytykseen tai äänimerkkiin, kun uusi kohde on lisätty, jotta käyttäjä voi olla varma kohteen lisäämisen onnistumisesta
Tasolistaus vastaa QGISissä projektille määriteltyä tasolistausta
Projekti voidaan asettaa synkronoitumaan automaattisesti minuutin välein. Jos nettiyhteyttä ei ole saatavilla, sovellus ei näytä virheilmoituksia
Useita GNSS-parannuksia
Korjauksia sovelluksen vakauttamiseksi ja tunnistettujen virheiden poistamiseksi
Parannuksia sovelluksen ulkoasuun

Lähteet:
Mergin Mapsin Changelog: https://wishlist.merginmaps.com/changelog
Mergin Mapsin GitHub: https://github.com/MerginMaps/mobile/releases/
QFieldin Changelog: https://github.com/opengisch/qfield/releases

EIP-Peltomappi-hanketta on takana hippasen vajaa vuosi ja Gispolla on ollut ilo kehittää Peltomappi-sovellusta yhdessä muiden hankeryhmän organisaatioiden kanssa! Viimeksi kerroimme hankkeesta marraskuussa. Gispolla on ollut päävastuu sovelluksen kehittämisessä, ja hankeryhmältä ja siihen kuuluvalta 10 hengen viljeliljäryhmältä on saatu kattavaa asiantuntemusta ja palautetta sovelluksesta ja sen mahdollisuuksista hankkeen aikana.

Kuten useissa sovelluskehitysprojekteissa, Peltomappi-hankkeessa on tehty useita testauskierroksia, joiden avulla sovellusta kehitetty käyttäjien palautteiden perusteella eteenpäin. Olemmekin saaneet viljelijöiltä loistavia kommentteja, joiden avulla sovelluksesta on saatu hiottua juuri heidän tarpeisiin sopiva työkalu.

Erittäin monipuolinen ja oikeasti hyödyllinen sovellus oman tietoisuuden lisäämiseen, mutta myös esim kuidun levityksessä voi alueen rajata kartalta omien kokemuksien pohjalta ja levittää vain kohdennetulle alueelle.
Aki Laaksonen, EIP-viljelijäryhmän jäsen

Viimeisimpään versioon suunnittelimme alan asiantuntijoiden ja viljelijöiden kanssa, miten kategoriat jaotellaan sovelluksessa ja kehitimme helpon järjestelmän havaintojen lisäämiseen peltolohkolle.

Peltomapista on tullut monipuolinen sovellus, jolla viljelijä voi tehdä havaintoja peltojensa kasvukunnosta tutkimalla niin maaperän ominaisuuksia kuin kasvustoa ja sen kuntoa eri paikoissa. Sovellukseen voi tallentaa maaperähavaintoja, kuten maan rakenteen ja sen tiiviyden arviointia, kasvuston kuntoa tai tautihavaintoja sekä erilaisia maaperälle tehtyjä toimenpiteitä, kuten lannoitusta ja jankkurointia! On ollut hienoa todeta, että sovelluksesta saatiin näin käyttökelpoinen ja toimiva.

Peltomappi pääsee tositoimiin uuden kasvukauden alkaessa, kun testaajamme lähtevät käyttämään sovellusta omien peltotöidensä kanssa. SEAMK:illa ja Livialla sovellusta testataan myös opiskelijoiden kanssa. Odotamme Gispolla mielenkiinnolla, miten sovellusta hyödynnetään pelloilla tai mahdollisesti muilla viljelyspaikoilla!

Peltomapin seminaari Tuorlassa

Peltomappi-hankkeen ensimmäinen seminaari järjestettiin ammattiopisto Livian Tuorlan toimipisteessä tammikuun lopulla. Seminaari käsitteli uusia teknologioita ja automaatioratkaisuja viljelijän arjessa sekä tuotannon tehokkuuden parantamista kasvintuotannossa. Gispo oli mukana puhumassa avoimesta lähdekoodista ja aineistoista sekä niiden mahdollisuuksista maanviljelyn tukena. Esittelimme myös yleisölle Peltomappi-sovellusta ja miten avointa lähdekoodia on käytetty sovelluksen kehittämisessä.

Paikkatieto on selkeästi noussut huulille myös maanviljelyn puolella ja esittelyssä olikin paljon erilaisia sovelluksia, joissa paikkatietoa on hyödynnetty karttojen esittämisessä ja esimerkiksi erilaisten tauti- ja tuholaishavaintojen ilmoittamisessa. Esittelyssä oli erilaisia automaatioratkaisuja ja tekoälysovellutuksia niin droneista ja työroboteista maaperän terveyden tutkimiseen ja arviointiin.

Datakeskukset, tietoliikenneyhteydet ja pilvipalvelualustat ovat herättäneet suorastaan ilahduttavan paljon huomiota viime aikoina. Itämerellä tuntuu menevän kaapelia poikki tämän tästä (mm. marraskuussa 2024, jouluna 2024 ja vuodenvaihteessa 2025), serverien päällä lämmittelevät kissat voivat vaikuttaa kryptovaluutan louhintaan ja sähkösängyt jumiutua, koska AWS:n automaatio teki kahta asiaa päällekkäin. Palveluita voi lähteä saavuttamattomiin muistakin syistä: esimerkiksi välillä pääsy Microsoft-tilille voi katketa jos edustaa tiettyä laitosta. Eikä organisaation kannata edistää monimuotoisuutta, yhdenvertaisuutta ja osallisuutta missään omassa toiminnassaan, jos haluaa saada rapakon takaa tukia. Tämä surkuhupaisten ja absurdien anekdoottien lista kasvanee kuluvana vuonna.

Serveri ei siis ole enää vain serveri eikä datakeskus ei ole vain Suomeen lämpöä tuottava investointi. Pureudun tässä blogipostauksessa siihen, mitä konkreettisia toimia on mahdollista tehdä, jotta yllä mainittujen kaltaisilta palvelukatkoilta vältyttäisiin tai ainakin niistä toivuttaisiin hieman nopeammin.

Mitä vaihtoehtoja on ja miksi sen pitäisi kiinnostaa?

IT-palvelujen ylläpitoa voi siis ajatella monesta näkökulmasta. Turvallisuus, varautuminen ja omavaraisuus ovat olleet johtavia teemoja jo muutaman vuoden ajan muuallakin kuin paikkatietoalan seminaareissa. Suomen ja EU:n digitaalinen suvereniteetti kiinnostaa nyt useampia tahoja.

Monet organisaatiot ovat viemässä tai ovat jo vieneet palveluitaan pilvialustoille, ja usein valinta osuu kahdesta yhdysvaltalaistoimijasta toiseen, Amazonin AWS:ään ja Microsoftin Azureen. Päätös on varsin perusteltu: molemmat palvelut ovat de facto standardeja ja niillä on laaja tarjonta erilaisia lisätoimintoja itse palvelujen hostaamisen lisäksi. Tekijöitä ja ohjeita löytyy kumpaankin liuta ja “kaikki muutkin käyttää sitä”.

Jos organisaatio käyttää muitakin Microsoftin palveluita, Azure voi tuntua helpolta valinnalta. Vaikka Azurea tarjoava Microsoft ja AWS:ää tarjoava Azure ovatkin yhdysvaltalaisia firmoja, niin saatavilla on esimerkiksi Tukholman tai Keski-Euroopan konesali (“region”), jolloin palvelimet sijaitsevat kuitenkin maantieteellisesti melko lähellä. Riittääkö se? Riippuu miten asiaa tarkastelee: palvelun yhteys muodostuu kyllä EU-alueelle, mutta rahavirta suuntaa Atlantin taakse ja palveluiden todellinen omistajuus, ja sitä myöten myös niihin liittyvä päätäntävalta, pysyy siellä.

Mikäli Suomen ja EU:n suvereniteetti kiinnostaa, niin ratkaisu on suosia toimittajia, jotka ovat joko kotimaisia tai EU:n sisältä. Jos GDPR-asiat koskettavat, voi kysyä, miksi aineisto ja tieto lähtee yhdysvaltalaiselle palvelun toimittajalle tai ylipäänsä Suomen rajojen ulkopuolelle. Microsoft on myöntänyt, että se ei voi taata että data pysyy EU:ssa, vaan voi mennä myös Yhdysvaltain hallinnolle. Kyynisimmät ajattelevat tietenkin, että järjestelmästä riippumatta kaikki data päätyy lopulta Kiinaan (ks. mm. 2025 lausunto).

Palvelun tilaajan näkökulmasta yksi vaihtoehto on hajauttaa palveluiden ylläpito usealle toimijalle. Jos ei muuten, niin edes pitää varainstanssia eri toimittajalla. Jos tuotantoinstanssiin ei saa syystä tai toisesta yhteyttä, niin läheltä löytyy valmiiksi toinen instanssi, johon liikenne voidaan ohjata. Organisaation oman hyödyn ja omien auditointien vaatimusten täyttäminen on yksi tapa lähestyä palveluntarjoajien valintaa.

Välillä voi myös tuijottaa muutakin kuin omaa napaa ja todeta, etteivät vaihtoehtoiset järjestelmät ja palvelut koskaan lähde kunnolla lentoon, jos niitä ei aktiivisesti tueta ja niihin panosteta. Isot toimijat pysyvät isoina ja pienet pieninä, jos rahavirrat suuntaavat jatkossakin tiettyyn suuntaan. Viime kädessä asiakas voi tässäkin päättää, mihin rahansa vie ja mitä se käytännössä tarkoittaa niin poliittisesti kuin eettisestikin. Palveluita täytyy ylläpitää jossakin, ja tehtyjä ja tekemättömiä valintoja voi tässäkin yhteydessä perustella monin tavoin.

Mitä eroja ja ominaisuuksia pilvipalveluilla on?

Kysymys saatavilla olevista ominaisuuksista kääntyy pian siihen, mikä on palvelun tai palvelun ylläpitäjien kannalta olennaista. Esimerkiksi pilvipalvelujen tarjoajat myyvät erilaisia asioita: osa tyhjiä servereitä, osa laajaa valikoimaa erilaisia koneita, osa lisäpalveluita tekoälytyökaluista lambda-funktioihin.

Jos organisaatiolla on jo palvelu ylläpidossa, osa päätöksistä on jo tehty: palvelun monitorointi on saatettu hoitaa erikseen asennetulla ohjelmistolla tai pilvialustan omalla monitorointityökalulla, palvelu on ehkä pystytetty kontitettuna tai sen pystyttämiseen on käytetty skriptiä. Voi myös olla niin, että palvelu on suunniteltu käytettäväksi tietyllä alustalla ja hyödyntämään alustan työkaluja, jolloin ylläpito muualla käy todella haastavaksi. Päätökset valitusta alustasta voivat olla hyvinkin perusteltuja ja niiden vaikutukset tiedossa.

Varmasti yksi tärkeimmistä kysymyksistä alustaa tai palveluntarjoajaa valitessa on “mitä se maksaa?” ja “mitä minä siitä hyödyn?” Jälkimmäiseen on jo toivottavasti vastattu aiemmin tässä kirjoituksessa. Mitä hinnanmuodostukseen tulee, vastaus on perinteinen “it’s complicated”. Pilvialustojen käytön lopulliset kustannukset näkee vasta ensimmäisten laskujen tullessa, ja siihen voivat vaikuttaa alustalta valitut koneet, palvelun käyttömäärät ja palvelun tyyppi.

Palveluiden ylläpidossa on myös mahdollisuus toimittajaloukkuun (eng. vendor lock-in). Näin on varsinkin silloin kun palvelu on käsin pystytetty pilvialustalle ja se hyödyntää alustan spesifejä toiminnallisuuksia tai on jopa niistä riippuvainen. Oman palvelun alustariippuvuuden voi saada selville pohtimalla esimerkiksi sitä, saako vastaavan palvelun pystyyn toiselle alustalle ja kuinka nopeasti se tapahtuisi.

Yksi ratkaisu toimittajaloukun välttämiseen ja palvelun nopeaan uudelleenpystytykseen on käyttää ohjelmointikieliä, jotka käskyttävät alustaa pystyttämään määritysten mukaisen ympäristön. Tähän voidaan käyttää esimerkiksi Ansiblea, Terraformia tai Open Tofua. Näitä meilläkin on käytetty ylläpitoasiakkaiden palveluiden pystyttämiseen, koska saatavat hyödyt ovat niin hyvät.

Automatisoidun pystytyksen säätäminen vaatii työtä ja opiskelua, mutta niiden ansiosta tiukan paikan tullen palvelu voi olla taas pystyssä puolessakin tunnissa. Skriptien edut voivat näkyä myös arkityössä: yhdellä komennolla voidaan esimerkiksi ajaa aineistopäivitykset, muokata palvelinympäristöä tai pystyttää nopeasti testausinstanssi. Hyvin kirjoitettu ja dokumentoitu skripti automatisoi käsin näpyttelyä ja mahdollistaa asetusten toistettavuuden nopeasti.

Lopuksi

Ennen kaikkea viime vuosien tapahtumat ovat konkretisoineet sen, että internet sijaitsee fyysisesti jossain ja siihen liittyviä komponentteja voi mennä rikki. Maailmanpoliittinen tilanne puolestaan osoittaa, että lähes mikä tahansa hyödyke voi olla viime kädessä poliittisten toimijoiden vaikutuspiirissä.

Lopulta asiakas saa päättää, mitä tilaa ja miten työ toimitetaan. Jos organisaatio on linjannut Azuren pilvipalvelualustaksi, kunnioitamme tietenkin sitä. Jos kukaan ei kuitenkaan äänestä jaloillaan, kaikki jatkuu kuten tähänkin asti ja tietyt firmat pitävät monopolia, ilman että uudet toimijat pääsevät niitä kunnolla haastamaan.

Suomesta ja Euroopasta löytyy pilvipalvelualustoja tarjoavia tahoja, joihin siirtymistä mieluusti tuemme ja joiden suhteen autamme kartoittamaan vaihtoehtoja. Innokkaimmat voivat perehtyä niihin jo itse tästä. Kun alusta on päätetty, voidaan pohtia aiemmin mainittua palvelun automaattista pystytystä käsin klikkailun sijaan.

Kenenkään ei tarvitse olla heti paras tai nähdä kerralla koko prosessia. Ensimmäisen askeleen ottaminen on tärkein.

Toisinaan oma paikkatietoprojekti on niin hyvä, että sen haluaa jakaa kollegallekin. Tämä tarkoittaa käytännössä usein sitä, että ensin lähetetään QGIS-projektitiedosto. Kun projektin tasot eivät aukea työtoverin koneella (koska projektitiedosto ei sisällä niitä), lähetetään seuraavaksi läjä eri kansioissa olevia aineistoja ja mikäli mukana on Shapefilejä, yhtä projektissa olevaa tasoa kohden on 3-13 tiedostoa. Kun kollega on saanut tehtyä projektiin omat muutoksensa, hän lähettää projektin ja muutetut tasot takaisin. Pian alkuperäinen lähettäjä pääsee pähkäilemään, mitkä versiot mistäkin tiedostosta säilytetään ja minkä piti olla missäkin. Viimeistään tässä kohtaa jollakin välähtää, että tiedostojen hallinta voisi olla sujuvampaakin.

Tässä artikkelissa käymme läpi, kuinka jo olemassa olevan QGIS-projektin voi viedä aineistoineen yhteen tiedostoon tallentamalla ne GeoPackageksi.

GeoPackage (tiedostopääte “.gpkg”, kavereiden kesken “geopakaasi”) on OGC-standardin mukainen tiedostomuoto paikkatietojen tallentamiseen ja jakamiseen. GeoPackagen ehdoton vahvuus on, että yhteen tiedostoon voi tallentaa useita erilaisia aineistoja, QGIS-projektitiedoston ja aineiston kuvaustyylit.

Jos tämä kaikki kuulostaa tutulta, niin olet lukenut ehkä jonkin aiemman artikkelimme tästä upeasta tiedostomuodosta. Tässä muutama niistä:

Kätevä GeoPackage – mikä se on?

Ortokuvan tallennus GeoPackageen

GeoPackage vs. PostGIS

Paikkatietoaineiston ja QGIS-projektin vieminen GeoPackageen

Täydellisessä maailmassa uusi paikkatietoprojekti on aloitettu luomalla uusi GeoPackage, johon kaikki tasot ja projekti tallennetaan alusta alkaen. Toiseksi paras tapa on luoda tyhjä GeoPackage-tiedosto ja viedä olemassa oleva projekti ja tasot GeoPackageen. Sitten jatkossa projektin ja sen aineiston hallinta tapahtuu tuon GeoPackagen sisällä, mikä helpottaa tiedostojen versionhallintaa ja projektin lähettämistä eteenpäin.

Aineistojen ja projektin tallentaminen yhteen ja samaan GeoPackageen tapahtuu neljässä vaiheessa:

Avaa olemassaoleva QGIS-projektitiedosto tai aineistot, joita haluat projektissasi käyttää
Luo uusi GeoPackage
Vie aineistot GeoPackageen
Vie projektitiedosto GeoPackageen

1. Avaa tai luo QGIS-projektitiedosto

Aloita avaamalla QGIS-projekti, jonka haluat viedä GeoPackageen. Jos sinulla ei ole valmista projektia, avaa aineistot, joita haluat projektissa käyttää.

2. GeoPackagen luominen

Luo uusi GeoPackage-tiedosto seuraavasti:

Mene QGISin Selain-välilehdellä kohtaan GeoPackage.

Klikkaa GeoPackage-tekstiä hiiren oikealla ja valitse “Luo tietokanta”

Valitse avautuvasta ikkunasta kansio, johon haluat tallentaa uuden GeoPackage-tiedoston. Anna sille nimi (tässä esimerkki_geopackage):

Nyt uusi GeoPackage näkyy Selain-valikossa:

3. Siirrä projektin tasot GeoPackageen

Nyt pääset siirtämään projektissasi olevat aineistot GeoPackageen. QGISille tyypilliseen tapaan tämän voi tehdä ainakin kahdella eri tavalla: voit raahata aineiston GeoPackageen hiirellä tai käyttää Package Layers -työkalua.

Hiirellä raahaaminen

Seuraavaksi toimitaan samalla tavoin kuin raahatessa tiedostoja kansiosta toiseen (ns. “drag’n’drop”-tekniikka). Varmista, että sinulla on QGISissä auki Selain- ja Tasot-paneelit. Valitse tasoluettelosta kaikki haluamasi tasot pitämällä Ctrl-painiketta pohjassa ja klikkaamalla jokaista tasoa kerran hiiren vasemmalla. Sitten tartu valittuihin tasoihin pitäen hiiren vasenta näppäintä pohjassa ja raahaa ne äsken luomasi GeoPackagen päälle.

Varmista, että tasot ovat siirtyneet GeoPackageen Selain-paneelissa. Klikkaa ensin GeoPackagea hiiren oikealla ja valitse “Päivitä”.

Tämän jälkeen klikkaa GeoPackagen sisältö auki klikkaamalla pientä väkästä GeoPackagen vasemmalla puolella, jolloin näet sinne tallentuneet aineistot:

Pakkaa tasot -työkalu (Package Layers)

Pakkaa tasot -työkalu löytyy prosessointityökaluista. Avaa ne klikkaamalla hiiren oikealla työkalupalkkia ja valitsemalla Prosessointityökalut (tai painamalla Ctrl+Alt+T). Jos paneelia ei näy, pitää se aktivoida Lisäosat-valikosta.

Prosessointityökalupalkin yläosassa on hakukenttä. Kirjoita hakukenttään ”geopackage” ja saat näkyviin ”Pakkaa tasot” -työkalun (tai Package Layers). Klikkaa se auki.

Työkalun ikkunasta Syötetasot-kentän perässä on nappula ja kolme pistettä. Klikkaa sitä ja saat listan projektissasi olevista tasoista.

Rastita listalta ne tasot, jotka haluat sisällyttää GeoPackageen ja jakaa muille. Kun olet valmis, paina ikkunassa olevan tasoluettelon sinistä <-näppäintä. Pääset takaisin Package layersin perusnäkymään.

Nyt Syötetasot-kentässä pitäisi lukea valitsemiesi tasojen määrä, esimerkiksi 5 tasoa valittuasi ”5 inputs selected”. Valitse seuraavaksi Kohteena oleva Geopackage -kohdasta jälleen kolmen pisteen nappula ja valitse aukeavasta listasta Tallenna tiedostoon. Seuraavaksi voit etsiä luomasi GeoPackagen ja valita sen, tai mennä kansioon, johon haluat työkalun luovan kokonaan uuden Geopackagen ja antaa sille nimen. Paina Tallenna, ja sitten Suorita. Työkalu vie projektisi tasot GeoPackageen.

Kun työkalu ilmoittaa ”Algoritmi ’Package layers’ päättyi”, voit sulkea ikkunan. Geopackage-tiedosto on nyt valmiina valitsemassasi kansiossa äsken sinne lisättyjen tasojen kanssa.

Voit testata tuliko haluamasi aineistot GeoPackageen esimerkiksi vetämällä tekemäsi GeoPackagen Selain-palkista QGISin karttaikkunaan. Kun raahaat tiedoston karttaikkunaan, sinulle pitäisi avautua uusi ikkuna, jossa voit valita mitkä kaikki tasot haluat tuoda. Oletuksena kaikki on valittuna, voit painaa alareunasta Lisää tasot.

4. Vie projektitiedosto GeoPackageen

Voit lopuksi viedä vielä koko projektitiedoston GeoPackageen. Näin henkilö, jolle jaat tiedoston, saa aineiston lisäksi myös esimerkiksi tyylimäärittelysi ja tasoryhmittelysi käyttöönsä. Projektitiedoston vieminen GeoPackageen tapahtuu seuraavasti.

Avaa QGISin ylävalikosta Projekti > Tallenna tiedostoon > GeoPackage. Avautuvasta ikkunasta paina Yhteys-kentän vieressä olevaa “…”-painiketta. Etsi nyt kansio, jossa haluamasi GeoPackage on. Klikkaa sitä ja paina Avaa.

Syötä seuraavaksi Projekti-kenttään projektitiedostollesi nimi ja paina lopuksi OK. Nyt projektitiedostosi on viety GeoPackageen muiden aineistojen kanssa.

4+ Projektitiedoston poistaminen GeoPackagesta

Jos haluat poistaa projektitiedoston GeoPackagesta, se tapahtuu samasta paikasta kuin projektin vieminen GeoPackageen. Mene siis QGISin ylävalikosta Projekti > Tallenna tiedostoon > GeoPackage. Valitse sitten Yhteys-kentästä se GeoPackage, josta haluat poistaa projektitiedoston (joko pudotusvalikosta tai menemällä sinne “…”-painikkeen kautta).

Tämän jälkeen klikkaa Hallitse projekteja ja sen alta Poista projekti. QGIS varmistaa, haluatko todella poistaa projektitiedoston, vastaa Kyllä. Nyt projektitiedosto on poistettu GeoPackagesta! Voit tämän jälkeen sulkea ikkunan.