Paikkatietoprojektit työpöydiltä maailmalle – työkaluna QGIS Cloud
Vuosikausien uurastus tuottaa tuloksen, ja siinä se nyt on ihailtavissa näytölläsi. Hartaudella vuosikaudet kerätty aineisto, harmoniseksi kokonaisuudeksi hiottu tietomalli, tehokas ja täsmällinen geoprosessointi ja silmäkarkiksi luonnehdittava visualisointi. Pablo Picasso 1937, Dream Theater 1992, Usain Bolt 2009. Joskus kaikki osuu kohdalleen.
Onnistuminen tuottaa nopeasti ongelman. Tässähän tämä nyt on, mutta miten saada tämä kaikki muidenkin hyödynnettäväksi? Haluaisit esitellä tuotoksesi koko maailmalle tai ainakin kiinnostuneille kollegoille, jotka ovat saattaneet puurtaa vuosikaudet yrittäen jotain samanlaista.
Jos selkäsi takana on sattunut vaanimaan suljetun lähdekoodin paikkatietoteknologian myyntimies, ratkaisu on helppo. Latomalla riittävästi virtuaalista pätäkkää virtuaaliseen tiskiin, saat käyttöösi sopivan palan pilveä, jonne voit paria nappia kääntämällä viedä datasi, tehdä rajapinnat, rakentaa geoprosessoinnit ja loihtia käyttöliittymän. Näin ainakin mainoksissa.
Yhteytesi paikkatietomaailmaan on kuitenkin rajoittunut Gispon blogiin. Pitääkö nyt suunnata palvelinkauppaan, kantaa rautaa kotiin, pystyttää tietokantaklusteri, opetella React, tutustua OGC API -rajapintoihin ja todeta hallinnassa olevan vasta puolet tarvittavista komponenteista?
Vaihtoehtoja toteutukseen on, mutta rajoitteeksi muodostuu kylmä totuus palvelintilan ja verkkoliikenteen kustannusten kattamisesta. Voi osoittautua turhaksi jäädä odottamaan avointa ja täysin ilmaista palvelua, jonne voisit vain työntää tuotoksesi sellaisenaan. On siis syytä pohtia, mitä oikeasti tarvitset.
Onneksi ohjaus oikeaan suuntaan löytyy taas Gispon blogista! Käsittelimme eri vaihtoehtoja selainkartan tuottamiseksi postauksessa syksyllä 2023, eikä tilanne ole siitä oleellisesti muuttunut. Otetaan tällä kertaa lähempään tarkasteluun QGIS Cloud: “Web-GIS-alusta karttojen, tietojen ja palvelujen julkaisemiseen”, kuten kollegani asian vuosi sitten tiivisti.
QGIS Cloudin taustalta löytyy sveitsiläinen 2000-luvun alussa perustettu Sourcepole, jota voidaan pitää avoimen lähdekoodin paikkatietoratkaisujen moniottelijana: vaikuttaa tutulta ja toimivalta konseptilta. QGIS Desktopin kehityksessä Sourcepole on yksi aktiivisimmista toimijoista. QGIS Cloudinkin elinkaari on jo reippaasti toisella vuosikymmenellä.
QGIS Cloudista on tarjolla kaksi versiota: Free ja Pro. Ensin mainittu on nimensä mukaisesti ilmainen, mutta soveltuu lähinnä omaan puuhasteluun ja testailuun. Free tarjoaa käyttöön yhden PostGIS-laajennuksella varustetun PostgreSQL-kannan, jonka maksimikoko on 50 MB, mutta oleellisimpana rajoituksena kaupallinen käyttö sekä käyttö julkisella sektorilla ei ole mahdollista.
Pro-tilaajia ei moiset rajoitukset kahlitse. Peruspaketin 65 eurolla kuukaudessa saa mm. kymmenen tietokantaa (500 MB), päivittäisen varmuuskopioinnin, TLS-tuen sekä mahdollisuuden rajoittaa pääsyä julkaistuille kartoille. Lisämaksusta on mahdollista mm. kasvattaa tietokantojen kokoa.
Koska olet lukenut Gispon blogia, QGIS on sinulle taatusti tuttu. QGIS Cloudin käyttöönoton voi siis olettaa olevan helppoa. Lisäosan lataamisen ja oman QGIS Cloud -tilin luonnin jälkeen sinulla onkin jo kaikki tarvittavat palikat. Käytössäsi on oma pilvessä leijuva SDI (Spatial Data Infrastructure), jonne voit aluksi luoda kannan datojasi varten. Kannan luonti kuten muutkin vaiheet tästä eteenpäin onnistuu tutulla QGIS Desktopilla ja siihen asennetulla lisäosalla.
Kartan julkaisu aloitetaan kopioimalla data SDI:lle. Tämäkin onnistuu suoraan desktopissa QGIS Cloud -laajennuksella. Näppärästi käy, mutta riittävän pitkään paikkatietokantojen kanssa touhunneelle tulee tässä vaiheessa pakottava tarve lausua varoituksen sanoja. QGIS Cloud luo kantaan yhden tunnuksen, jolla ei ole ylläpitäjän oikeuksia, mutta jolla voi tehdä tietokantatasolla mitä tahansa: lisätä dataa tauluihin, poistaa tauluja, luoda dataa muokkaavia triggereitä jne. Pääsyä tunnuksella ei rajata muutoin eli kun tiedät tunnuksen, voit kirjautua SDI:lläsi olevaan kantaan mistä tahansa ja tehdä siellä mitä tahansa, ja niin voi tehdä kuka muu tahansa, joka on kalastanut tunnuksesi tietoonsa.
Itse kartan julkaisun työnkulku on QGIS-käyttäjän näkökulmasta yksinkertaisin mahdollinen. Visualisointi säädetään QGIS Desktopissa kohdalleen viimeiseen piirtoon asti ja sitten hoidetaan julkaisu laajennuksesta nappia painamalla. Lähtökohtaisesti sinun ei siis tarvitse tietää mitään kartan verkkojulkaisussa tarvittavissa tekniikoista ja rajapinnoista.
WMS-rajapinnan julkaisu on tavallaan vielä helpompaa, sillä sellainen tulee julkaistua halusi tai ei. QGIS Cloud tekee julkaistusta kartasta aina WMS-palvelun, joka on käytettävissä avoimesti. Sulavampaa kartansiirtelyä kaipaavat voivat ottaa käyttöön WMTS:n. Kun myös WFS, WFS-T ja WCS:kin onnistuvat, voidaan todeta OGC-kattavuuden olevan kunnossa. Konfigurointimahdollisuudet ovat tietysti rajalliset vaikkapa GeoServeriin verrattuna.
Entä sitten se alussa mainittu geoprosessointi? Onko konsultti ottanut käyttöön halvan tempun unohtaa se tarve, joka ei onnistukaan tarjotulla tuotteella? Ei toki, mutta asia on vähintään yhtä kertaluokkaa kompleksisempi.
Ensinnäkin on oikeasti syytä pohtia tarkasti, onko aito tarve tehdä prosessointia pyynnöstä vai laskea tulokset etukäteen ja panostaa tulosten esittelyyn. Jos geoprosessointipalvelu on todella tarpeen julkaista, on siihenkin vaihtoehtoja, joista tosin yksikään ei ole QGIS Cloud. Kun se kuitenkin on nyt jo otettu käyttöön, on siitäkin huomattava etu: data on jo valmiiksi saatavilla pilvessä!
Kuten edellä kerrottiin, QGIS Cloudiin ladattuun dataan pääsee helposti käsiksi, ja jatkojalostamisen näkökulmasta se kääntyy eduksi. Kun kantaan saa yhteyden mistä tahansa, siihen saa yhteyden helposti myös geoprosessointirajapintojen julkaisemiseen tarvittavista tuotteista. Tässä kohtaa voi olla hyvä ottaa yhteyttä ICT-yksikön Penaan ja kysyä, onnistuisiko vaikkapa pygeoapin saaminen julkiseen verkkoon, kun sinne ei nyt tarvita omaa kantaakaan.
