Mergin Maps on avoimen lähdekoodin mobiilisovellus, joka on suunniteltu maastotietojen keräämiseen ja hallintaan. Alunperin Lutra Consulting Ltd. kehittämä sovellus toimii sekä Android- ja Apple iOS -laitteilla ja on hyvä vaihtoehto QFieldille. Sovellus palvelee organisaatioita, jotka keräävät tietoa maastossa/kentällä ja tarvitsevat mobiilisovellusta projektinhallintaan.

Projektinhallinta Mergin Mapsissa

Sovellus toimii yhdessä QGIS-ohjelmiston kanssa, ja data synkronoituu saumattomasti eri laitteiden välillä. Erillisiä ja harmiksi koituvia, edistyneitä synkronisointimäärityksiä ei siis tarvita. Projektityöntekijöiden tekemät muutokset näkyvät muille heti. Data synkronoituu turvallisesti joko Merginin pilviratkaisun tai oman palvelimen avulla. Projektin voi yhdistää helposti PostGIS-tietokantaan ja mergin-db-sync-työkalu pitää huolen, että tietokantojen tiedot pysyvät eheänä kahdensuuntaisen synkronoinnin avulla.

Uuden projektin luonti onnistuu muutamalla näpäytyksellä joko suoraan mobiilisovelluksesta tai QGIS-työpöytäsovelluksen kautta. Projektinhallinta ja käyttäjäoikeuksien määrittäminen tehdään helposti ja nopeasti selaimen kautta. Omat projektit löytyvät osoitteesta https://app.merginmaps.com. Sivun kautta projektin työntekijöille voi antaa joko owner-, writer- tai reader-oikeudet. Sivuston History-välilehdeltä puolestaan ovat nähtävissä kaikki käyttäjien tekemät muutokset.

Mergin Maps käyttää samoja formaatteja kuin QGIS-työpöytäsovellus, ja taustakartat, symbolit ja labelit näyttävät molemmissa alustoissa samalta. Taustakarttoina voit käyttää karttoja joko suoraan WMS-/WMTS-rajapinnoilta saatavia karttoja tai rasterikarttoja, joilla on laaja formaattituki sovelluksessa. Sovellus tukee myös erilaisia lomakemuotoja valokuvista QR-koodiin. Täydellisen listan tuetuista lomakemuodoista löydät täältä.

Käytössä luontokartoituksista infrarakentamiseen

Mobiilisovellus näyttää jatkuvasti käyttäjälle tämän sijainnin ja suunnan. Kohteiden tallentaminen onnistuu muutamalla näpäytyksellä joko sijainnin perusteella tai kartalta valittuna. Alueiden kartoitukset saa tehtyä nopeasti tartuntaominaisuuden avulla. Viivamuotoiset kohteet voi tallentaa joko GPS-sijainnin perusteella halutun aikaintervallin välein (1-30 sek) tai vapaavalintaisesti kartalta.

Maastotiedon keräämisessä voi käyttää joko puhelimen/tabletin sisäistä paikannusta tai yhdistää sovelluksen ulkoiseen GPS-vastaanottimeen. Sovelluksessa onnistuu jopa pisteen merkitseminen (eng. stake out), josta on hyötyä sekä infrarakentamisen että esimerkiksi rakennuksen nurkkapisteen merkitsemisessä. Lisää ohjelman ominaisuuksista voit lukea Mergin Mapsin kotisivuilta.

Hyödyt

Saumaton integrointi GIS enterprise -järjestelmiin open source -ratkaisuna
Rajoittamaton organisaatiokohtainen räätälöinti mahdollista (kiitos avoimen lähdekoodin!)
Sujuva ja helppokäyttöinen suomenkielinen käyttöliittymä sekä Android- että iOS-alustalle
Yhtäaikainen maastokartoitus muiden toimijoiden kanssa
Versiopäivityksiä noin kerran kuukaudessa
Selkeä dokumentaatio

Kuten QField ja muut mobiilitiedonkeruun sovellukset, Mergin Maps palvelee eri käyttötapauksia läpi toimialojen:

Luontokartoitukset
Maatalouden kenttätyökaluratkaisut
Infraomaisuuden hallinta
Liikuntakohteiden omaisuudenhallinta
Arkeologiset kartoitukset
Käyttäjien palautteiden kerääminen
Yrityksien työnhallinnan ratkaisut (jätteenkuljettajat, tavarantoimittajat, logistiikka)
Yhteisön osallistaminen julkisen projektin avulla
Tarkka maastotiedon kerääminen yhdessä ulkoisen GPS-vastaanottimen kanssa esimerkiksi kuntien ja infrarakentamisen ratkaisuissa.

Lisää käyttäjätarinoista voit lukea täältä.

Jos Mergin Maps ja mobiilitiedonkeruu herättivät sinulle ajatuksia tai kysymyksiä, ole yhteyksissä! Keskustelemme mieluusti mahdollisuuksista, joita mobiilitiedonkeruulla voi ratkaista (joona.rissanen@gispo.fi).

Toimintafilosofiamme Gispolla perustuu avoimuuteen: tavoitteemme on edistää avoimen lähdekoodin paikkatieto-ohjelmistojen sekä avointen paikkatietoaineistojen käyttöä ja kehitystä kunnissa ja organisaatioissa. Nyt alkavassa blogisarjassamme käsittelemme kuntien avoimen lähdekoodin ratkaisuja eri näkökulmista. Teemoina ovat mm. paikkatietostrategiat kunnissa, QGIS apuna kunnan paikkatietopulmiin, asiakastarinat avoimen lähdekoodin kuntaratkaisuista, tietomallipohjainen tiedontuotanto sekä pilvipohjaiset paikkatiedon prosessit kunnissa. Tässä osassa käymme läpi, mitä erilaisia ulottuvuuksia avoimen lähdekoodin ratkaisuihin liittyy.

Kuntien ICT-hankintoihin kuluu vuosittain huomattava määrä rahaa. Vuonna 2021 kunnat hankkivat tuotteita ja palveluita yhteensä 5 157 726 320,86 eurolla (tutkihankintoja.fi-sivusto). Kuntien ICT-menoeristä suurimman osuuden vie “ohjelmistot, käyttöoikeudet ja ylläpito”, joka kattaa 35% kuntien ICT-menoista (Kuntaliitto, 2021).

Kuntien hankintoja ohjaa hankintalaki, jossa ohjataan kuntia ja julkista sektoria hankkimaan ohjelmistot avoimuuden, läpinäkyvyyden, yhteentoimivuuden, riippumattomuuden sekä joustavuuden periaatteita noudattamalla. Näihin periaatteisiin vastaavat hyvin avoimen lähdekoodin ratkaisut. Ne mahdollistavat mm. sen, että sidosryhmät voivat halutessaan ymmärtää ja seurata tarkasti julkisen sektorin prosesseja, jotka on toteutettu avoimella lähdekoodilla.

Polkuriippuvuus, toimittajalukot ja loukut

Toimittajalukot ovat valitettavan yleisiä kunnissa ja kuntayhtymissä. Niihin johtavat useat eri tekijät. Usein kunnissa on ollut vuosia, jos ei vuosikymmeniä sama järjestelmä. Aikaisemmin on myös saattanut olla tilanne, jossa markkinoilla ollut kuin muutama varteenotettava vaihtoehto kunnan ohjelmistoratkaisuksi. Kynnys teknologiaratkaisujen vaihtamiseen nousee mitä pidempään yritys ja ihmiset käyttävät samaa teknologiaa.

Tietojärjestelmän vaihtaminen toiseen voisi koitua suhteettoman kalliiksi, jolloin järjestelmän jatkokehittämisen kannalta voidaan jäädä riippuvaisiksi nykyisestä toimittajasta. Toimittajalukon vaikutukset usein kumuloituvat ajan myötä ja johtavat näennäisiin kilpailutuksiin tai suorahankintakierteeseen. Kun kunta tyytyy vain yhden toimittajan ratkaisuun, todellinen kilpailutilanne puuttuu ja toimittaja voi suhteellisen vapaasti hinnoitella tuotteensa ja palvelunsa.

Järjestelmästä toiseen vaihtaminen voidaan myös kokea liian ylivoimaiseksi käyttäjistä johtuvista syistä. Vanhasta tottumuksesta halutaan käyttää aikaisempia ohjelmia tai kynnys opetella uusi ohjelma on liian korkealla. Saattaa olla niin, että koko kunnan toiminta on kehitetty tietyn ohjelmiston ympärille. Tällöin kouluttaminen uuden järjestelmän käyttämiseen aiheuttaa suuret kustannukset, mikä voi vaikuttaa haluttomuuteen vaihtaa toimittaja toiseen.

Kun lähdetään liikkeelle avoimen lähdekoodin ratkaisuista, koodi ei ole tällöin yhden toimittajan yksinoikeus vaan koodia voidaan vapaasti kehittää eteenpäin kenen vain toimijan roolissa. Näin voidaan pienentää yhden toimittajan varaan joutumisen riskiä. Kehityksen ja ylläpidon sekä muut mahdolliset työt voi tällöin tehdä joku muukin kuin ohjelmiston alkuperäinen kehittäjä.

Yhteentoimivuus muiden järjestelmien kanssa

Kunnissa ohjelmia tulee koko ajan enemmän ja enemmän ja niiden yhteentoimivuudesta tulee varmistua. Helpointa on tilata koko järjestelmä yhdeltä toimittajalta, jolloin yhteentoimivuus on taattu, mutta tämä maksaa. Avoin lähdekoodi sekä avoimet standardit ja rajapinnat mahdollistavat erilaisten järjestelmien yhteentoimivuuden ilman teknisiä tai oikeudellisia esteitä. Avoimen lähdekoodin ohjelmistojen prosesseja voidaan myös tutkia ja mukauttaa tarpeen mukaan toimimaan muiden järjestelmien kanssa.

Avoimen lähdekoodin ratkaisuissa kaikki voivat osallistua kehitystyöhön ja ohjelmistovirheet on mahdollista löytää ja korjata nopeasti. Tämä johtaa usein korkeaan laatuun, hyvään tietoturvaan ja yhteentoimiviin ohjelmistoihin. Mitä suurempi avoimen lähdekoodin yhteisö on, sitä enemmän on silmäpareja tutkimassa koodia ja etsimässä virheitä. Usein juuri avoimen lähdekoodin yhteisön koko ja koodin julkisuus varmistavat, että ohjelmistoratkaisu on tietoturvallinen. (Lähde: Coss ry)

Elinkaarikustannukset

Avoimen lähdekoodin ohjelmistot ovat usein elinkaarikustannuksiltaan kaupallisia vaihtoehtoja edullisempia. Yksi syy tähän on se, että avoimen lähdekoodin ohjelmistot ovat pitkäikäisempiä ja niitä voidaan kehittää eteenpäin yhteisön voimalla. Kehittäminen ei siis riipu yksinomaan yhdestä yrityksestä ja sen taidoista pysyä kehityksen aallon harjalla, vaan kuka vain voi vaikuttaa ohjelman kehitykseen. Yhteisössä on siis voimaa.

Toinen syy elinkaarikustannusten edullisuuteen liittyy siihen, että avoimen lähdekoodin ohjelmiston pystyy ottamaan käyttöön ilmaiseksi ja käyttöä voi skaalata rajattomasti. Ohjelmiston käytön laajentaminen kunnan sisällä vaikuta maksun suuruuteen toisin kuin kaupallisissa, suljetun lähdekoodin ohjelmissa.

Avoimen lähdekoodin ohjelmistoa hankittaessa on hyvä kuitenkin ottaa huomioon muut kulut, vaikka lisenssimaksuja ei synny. Muut kulut tulevat normaaleista, minkä tahansa teknologian käyttöönoton yhteydessä syntyvistä kustannuksista, kuten koulutuksesta, ylläpidosta, tukipalvelusta ja mahdollisista räätälöinneistä. Kiitos avoimen lähdekoodin, kunnat pystyvät kilpailuttamaan ulkopuolisia konsultteja ohjelmistoratkaisun ylläpitoon, ja näin ollen saada kilpailukykyisimmän hinnan. Avoimen lähdekoodin ohjelmistoja käyttävät yritykset voivat etsiä ratkaisuja yhteisön toteuttamista tai yhteistoteutettavista aloitteista, kun taas suljetun lähdekoodin ratkaisuissa kaikki lisätoiminallisuudet ja ylläpito ovat lähtökohtaisesti maksullisia.

Eräs oleellinen seikka elinkaarikustannuksia arvioitaessa on myös ihmisten työaika. Avoimen lähdekoodin ratkaisuilla pystytään räätälöimään juuri asiakkaan tarpeisiin tehty ratkaisu. Usein kaupallisesti lisensoidut ratkaisut ovat universaaleja, eivätkä ne välttämättä istu välttämättä jokaisen kunnan tarpeisiin kuin valettu. Isoissa organisaatioissa asioiden ja toimintojen sujuvuudella on entistä suurempi merkitys. Yksittäisistä hukkatunneista ja -minuuteista kertyy suuri määrä hukattua työaikaa ja euroja. Kun organisaation eri osissa tehtäviä päällekkäisiä tai manuaalisia työvaiheita saadaan poistettua tai automatisoitua, syntyy ohjelmiston elinkaaren aikana merkittäviä kustannussäästöjä. Avoimen lähdekoodin kehitys on nopeampaa ja ketterämpää, ja useat ohjelmistoon liittyvät ongelmat pystyy ratkaisemaan myös itse, jos tarvittava osaaminen löytyy. Suljetun lähdekoodin ohjelmien versiopäivitys ei usein pysty ratkaisemaan ongelmia näin nopeassa tahdissa.

Omat haasteensa avoimen lähdekoodin ohjelmiston käytössä kunnissa asettaa osaamisen puute. Usein avoimet ohjelmat vaativat perehtyneisyyttä, eikä avoimessa koodissa välttämättä ole yhtä sanelevaa tahoa, jolta apua voisi pyytää. Yritykset, kuten Gispo tarjoavat kuitenkin apuaan juurikin näihin tilanteisiin eikä siten ostajaorganisaation tarvitse keskittyä IT-infran pöyrittämiseen tai paikkatieto-ohjelmistojen täysimääräiseen hallitsemiseen, vaan nimenomaan niihin oman organisaation ongelmavyyhtien ratkaisemiseen. Lisää tekemistämme avoimen lähdekoodin kuntaratkaisuista voit lukea aiemmasta blogipostauksesta.

Avoimen lähdekoodin hankintaan kunnissa on COSS ry tehnyt oppaan, johon kannattaa tutustua, mikäli avoimen lähdekoodin ratkaisut kiinnostavat. Opas on luettavissa kuntaliiton sivuilta.

Gispolla puhaltavat jälleen uudet tuulet, kun turkulainen Linda liittyy tiimiimme! Linda on sovelluskehityksestä innostunut maantieteilijä, joka arvostaa arkijärkeä.

Kuka olet?

Olen turkulainen viestintäalalle harhautunut maantieteilijä ja tällä hetkellä myös tietojenkäsittelyn opiskelija. Tein toistakymmentä vuotta viestintäalan töitä EU:n aluekehitysohjelmissa ja kiinnostuin niiden lomassa sovelluskehityksestä siinä määrin, että lähdin kartuttamaan teknistä osaamistani uusien opintojen parissa.

Mistä pidät?

Pidän kiireettömistä aamukahvihetkistä, mutta niiden jälkeen mielellään melko aktiivisesta elämänmenosta. Pyöräily, suunnistus, retkeily ja mökin rakennus- ja remontointipuuhat ovat olleet viime aikoina eniten vapaa-aikaani täyttävät harrasteet.

Mikä paikkatietoalassa kiehtoo ja miksi juuri Gispo?

Paikkatietoala yhdistää loistavasti aiemmat ja nykyiset opintoni, eikä viestintäosaamisesta ole täälläkään haittaa. Maantieteilijänä pyrin tunnistamaan miksi jotain on jossakin, kun taas viestijä minussa pohtii, miten tuon tiedon voisi parhaiten välittää sitä tarvitseville ihmisille. Ja lopulta sovelluskehittäjänä osaan myös suunnitella ja rakentaa teknisesti toimivia ratkaisuja.

Mikä on supervoimasi?

Arkijärki. Sillä selviää empiriaan perustuvan arvioni mukaan noin 96,3 %:sta elämän eteen heittämistä tilanteista liput liehuen.

Tämän artikkelin on kirjoittanut Linda Talve.

Suunnittelin ensimmäisen lomaviikkoni aktiviteetiksi muutaman päivän telttaretkeä Repoveden kansallispuistoon. Sain vinkin, että retkelle saa lisää kilometrejä jatkamalla pyöräilyreittiä pitkin pohjoiseen aina Mäntyharjulle asti. Reitinsuunnittelun ja suunnistamisen avuksi tuli avoin data ja QGIS, kuinkas muuten.

Jyväskylän yliopiston ylläpitämässä LIPAS-palvelussa (saatavissa täältä) on paikkatietomuodossa tallennettuna kaikki Suomen liikuntapaikat ja -reitit. Aineisto on saatavilla WFS-rajapinnasta, joka löytyy osoitteesta http://lipas.cc.jyu.fi/geoserver/lipas/ows.

Hain palvelusta kaikki reitit Mäntyharjun ja Kouvolan alueelta. Kiitokset siitä, että aineiston käyttäjän ei tarvitse muistaa kuntakoodeja ulkoa vaan mukana ovat suomen- ja ruotsinkieliset nimet, ja ääkkösetkin toimivat!

Työskentelyn helpottamiseksi otin taustakartaksi QuickMapServices -lisäosalla helposti löytyvän peruskartan.

Kouvolan alueella on runsaasti reitistöä, jota en tälle retkelle tarvinnut. Valitsin siis aineistosta vain pohjoisemman osan ja ajoin sille varmuuden vuoksi “korjaa geometriat”-prosessin.

Korjattu aineisto koostuu melko lyhyistä geometrian pätkistä. Jotta reitin siirtäminen kännykkään olisi sujuvampaa, sulautin vielä nuo geometriat yhdeksi ainoaksi moniosaiseksi viivageometriaksi Sulauta (dissolve)-toiminnolla. Halutessaan käyttäjä voi sulautuksessa käyttää parametrina esimerkiksi “reitti_id”-kenttää, jolloin tuloksena on tässä tapauksessa 25 erillistä geometriaa.

Nyt reitti on valmis vietäväksi gpx-formaattiin. Vielä tässä vaiheessa voi valita halutun koordinaattijärjestelmän ja vaikkapa siivota turhia ominaisuustietokenttiä pois. Tärkeää on valita GPX_USE_EXTENSIONS päälle tietolähteen valinnoista, erityisesti jos haluat käyttää jotain muuta koordinaattijärjestelmää kuin WGS84:aa.

Monet urheilu- ja retkeilysovellukset lukevat ja tallentavat gpx-formaattia. Minä olen ladannut puhelimeeni ilmaisen Maastokartat -sovelluksen, joka löytyy Google Play Storesta.

Kuljetun reitin tallentaminen on sovelluksessa maksullinen lisäominaisuus, jonka olen itse ostanut, mutta käsittääkseni olemassa olevan reitin lataaminen muualta sisältyy ilmaisiin toimintoihin. Reitit -valikosta löytyy valinta “Tuo GPX-tiedosto” jossa tiedoston voi etsiä vaikka omasta Google Drive -kansiostaan. Reitin voi toki siirtää puhelimen muistiin etukäteenkin parhaaksi katsomallaan tavalla.

Maastokartat -sovellukseen tuotua reittiä on nyt helppo tarkastella kartalla ja suunnistaa sen avulla. Sovellus näyttää oman sijaintini kunhan vain puhelimen GPS on kytketty päälle.

Nyt täytyy enää pakata rinkka ja tarkistaa juna-aikataulut. Repovedelle pääsee nimittäin tänä kesänä myös junalla! Lisää tietoa junayhteydestä löydät täältä.

Tämä projekti on saanut minut tunteelliseksi jo monta kertaa tänä keväänä. Jo ammoisina opiskeluaikoina suunniteltiin mantsakavereiden kanssa karttapalvelua, josta löytäisi mielenkiintoisia reittejä ja palveluita niin matkailijalle kuin lähiliikkujallekin. Nyt oma visio alkaa olla jo aika lähellä, kiitos avoimen datan ja avoimen lähdekoodin sekä ihan mahtavan tiimin.

Tampereen kaupunkiseudulle on tulossa syksyllä toivottavasti laajaan käyttöön Tampereen retkeily- ja ulkoilupalvelu, joka vielä kulkee työnimellä Tarmo. Toukokuussa 200 hengen testiryhmä testasi palvelun beta-vaihetta ja saimme tosi hyvää palautetta ja ideoita loppukehitykseen, kiitos testaajille!

Tekniikkapläjäys

Toteutus on tehty Maplibren ja PostgreSQL/PostGIS:n varaan, jotka pyörivät nyt AWS-ympäristössä. PostGISiin data kootaan useasta eri avoimen datan lähteestä. Päädatalähteenä on LIPAS eli Jyväskylän yliopiston ylläpitämä liikuntapaikkarekisteri. Muita datoja saadaan mm. Tampereelta, OpenStreetMapista, Museovirastolta, Digitransistista ja Maanmittauslaitokselta. Esimerkiksi upea taustakarttanäkymä tehtiin MML:n vektoritiiliä hyödyntämällä. Koodipohjaan voi tutustua täällä: https://github.com/GispoCoding/tarmo

Palvelu on jo testattavissa ja palautetta saa antaa. Huomiona että se on tosiaan vielä kehitysversio, joten siellä vovat asiat paukkua ja natista ja muuttua tunneittain. Tulossa on mm. käyttöliittymään muutoksia, mittaustyökalua ja muita palautteen perusteella lisättäviä toimintoja ja aineistoja. Luultavasti Tarmo saa myös jonkun hienon nimen myöhemmin tänä vuonna.

Mergin Maps

Parasta projektissa on ollut saumaton yhteistyö Tampereen kaupunkiseudun kuntien, Ekokumppanit Oy:n Petri Mäkelän ja Metatavun Tuomas Kämpin sekä tietysti Gispon omien artesaanipaikkatietoasiantuntijoiden kanssa. Niin hienoa saada tehdä tällaista!

Jos nyt sitten tuntuu siltä, että miksi vain Tampere saa nauttia tästä ihanuudesta jatkossa, niin kannattaa ottaa yhteyttä ja suunnitellaan miten Tarmoa voisi laajentaa vaikka koko Suomeen.

Kesäkuun alussa Gispon joukkoon on liittynyt mukaan Anna Saarinen. Opintojen myötä Anna on innostunut paikkatietoanalyysin menetelmistä ja pääsee kesäharjoittelun muodossa avustamaan myös myynnissä ja markkinoinnissa.

Kuka olet?

Olen Espoosta kotoisin ja täällä edelleen opiskeleva syksyllä kolmannen vuoden aloittava energia- ja ympäristötekniikan kandiopiskelija. Kandin jälkeen aion jatkaa geoinformatiikan maisteriopinnoissa, sillä erilaiset paikkatiedonkeruumenetelmät sekä data-analyysi kiinnostavat minua erityisen paljon.

Mistä pidät?

Vapaa-ajalla viihdyn hyvin virkistävillä kävelyillä ja toisaalta myös kirjallisuuden sekä musiikin parissa. Instrumenttitaustaa löytyy, joten oli musiikki sitten soittamisen tai kuuntelun muodossa, saa se minut aina hyvälle tuulelle. Lisäksi nautin ruuanlaitosta ja eri ruokakulttuureihin syventymisestä.

Mikä paikkatietoalassa kiehtoo ja miksi juuri Gispo?

Alun perin innostuin GIS-ohjelmistojen käytöstä, jonka myötä ajauduin luonnollisesti myös paikkatiedon pariin. Erityisesti minua kiinnostaakin paikkatiedon analysointi ja sen visualisoinnin mahdollisuudet. Paikkatietoala tuntuu antavan myös joka päivä jotain uutta ja mielenkiintoista pohdittavaa. Siispä tieto ei lopu ja tekemistä riittää!

Koen avoimen datan ja lähdekoodin tärkeänä ja kiehtovana, joten Gispo kohtaa ajatusmaailmani tässä kohtaa täydellisesti. Uskon juuri täällä työn merkityksellisyyden pääsevän huippuunsa. Lisäksi Gispo on se paikka, jossa pääsen haastamaan itseäni, oppimaan paljon uutta ja työskentelemään upeiden ihmisten kanssa.

Mikä on supervoimasi?

Avoimuus! Oli kyse sitten ihmisistä tai kokemuksista, se on minulle loistava tapa saada tilanteista kaikki irti.

Gispon Joensuun osaston henkilöstömäärä tuplaantuu, kun Joona liittyy joukkoomme! Joonaa kiinnostavat paikkatietopähkinöiden ratkomisen lisäksi liikunta ja karttojen yksityiskohdat.

Kuka olet?

Lupsakka savolainen paikkatietoimmeinen. Taustaltani olen yhteiskuntamaantieteilijä ja opinnoissani suuntauduin erityisesti geoinformatiikkaan. Tämän lisäksi sivuaineena tuli luettua metsätiedettä ja tietojenkäsittelytiedettä. Kymmenen vuotta olen pitänyt majaani Pohjois-Karjalan pääkaupungissa Joensuussa.

Mistä pidät?

Liikunta ja maastohiihto on olleet aina lähellä sydäntä. Nuorempana tuli harrastettua hiihtoa aina kilpatasolla asti. Tällä hetkellä liikuntalajeista erityisesti sulkapallo ja salibandy liikuttavat minua eniten. Muuna aikana kaikenlainen puuhastelu, liittyipä se kodin rakentamiseen tai pihatöihin saa minun mielenkiinnon hereille.

Mikä paikkatietoalassa kiehtoo ja miksi juuri Gispo?

Alunperin paikkatietoalasta kiinnostuin karttojen ja maantieteen kautta. Karttojen lukemattomat eri yksityiskohdat ovat saaneet minut aina haltioihin. Tykkään kaikenlaisista virityksistä ja ongelmanratkaisusta. Niitähän paikkatietoalalalla pääsee kehittelemään kyllästymiseen asti.

Gispossa kiinnostaa avoimien järjestelmien eturintamassa oleminen ja kaikenlainen uuden kehittely. Odotan myös oman osaamisen syventämistä ja uuden oppimista.

Mikä on supervoimasi?

Supervoimani kumpuavat analyyttisyydestä, nopeaoppisuudesta ja kokonaisuuksien hahmottamisesta.

Usein puhutaan siitä, kuinka avoin lähdekoodi mahdollistaa ekosysteemin muodostuminen ohjelmiston ympärille. QGISin tapauksessa tässä kohtaa ajatellaan yleensä sille kehitettäviä lisäosia, plugineja, joilla työpöytäohjelmiston perusominaisuuksia voidaan helposti laajentaa. Tähän voisi kuitenkin lukea mukaan myös muut ohjelmistot, jotka on kehitetty toimimaan hyödyntäen QGISia ja integroimaan se osaksi työnkulkua. Hyvänä esimerkkinä tästä voisi mainita paikkatiedon mobiilikeruuseen kehitetyn QField-sovelluksen, jota olemme esitelleet aiemmissa blogeissamme täällä ja täällä.

Toinen esimerkki QGISia hyödyntävästä ohjelmistosta on Lizmap, joka on ranskalaisen 3Liz-yrityksen vuodesta 2011 asti kehittämä avoimen lähdekoodin karttapalvelusovellus (julkaistu Mozilla Public Licence -lisenssillä). Lizmapilla QGISissa luodut ja muokatut paikkatiedot saa kätevästi julkaistua karttapalveluna verkossa. Esittelemme tässä Lizmapin perusominaisuudet ja mahdollisen QGIS-pohjaisen työnkulun paikkatietojen muokkaamisesta kartan julkaisuun sovelluksessa.

Jos siis tarpeena on saada organisaation paikkatiedot helposti ja keskitetysti kaikille niitä tarvitseville, eikä pelkästään vaikkapa paikkatietospesialisteille, on web-selainenpohjainen karttapalvelu kätevä vaihtoehto tähän tarkoitukseen.

Lizmapin eri ominaisuudet ja karttojen julkaisuprosessi

LizMap on kehitetty hyvin yhteensopivaksi QGISin kanssa. Kuten aiemmin mainitussa QFieldissakin, myös LizMapissa esimerkiksi QGISissa määritetyt aineistojen kuvaustyylit toimivat sellaisenaan, ja muutenkin karttojen julkaisemiseen karttapalvelussa liittyvä konfigurointi ja muu ylimääräinen puljaus on vähäistä. Kun aineistojen muokkaus on siis kerran QGISissa saatu valmiiksi, voi olla varma, että kartat näyttävät ja toimivat palvelussa oikealla tavalla. Karttapalvelimelle lisätään karttakohtaisesti QGIS-projektitiedosto, ja sen voikin tässä yhteydessä ajatella olevan kartan tärkein konfigurointitiedosto.

Kokonaisuuden ymmärtämiseksi, tarkastellaan aluksi mistä eri osioista Lizmap on rakennettu, ja mikä niiden rooli on.

Lizmap koostuu muutamasta eri komponentista:

QGIS Desktop ja QGIS Server: Iso osa karttapalvelussa julkaistavan kartan konfiguraatioista määritellään suoraan tavallisessa työpöytäsovelluksen QGIS-projektitiedostossa (mm. kuvaustyylit, karttatasot, karttatulostepohjat, tasojen ominaisuustiedot ja lomakkeet niiden muokkaukseen). Kartta-aineistojen palvelu perustuu QGIS Serveriin ja tukee OGC:n rajapintastandardeja (WFS, WMS, WMTS, WPS).
Lizmap-lisäosa QGISille: auttaa projektin paketoimisessa karttapalvelua varten. Lisäosassa konfiguroidaan esimerkiksi halutut karttatyökalut.
Web-hallintapaneeli: julkaistujen karttojen ja tasojen katselu- ym. oikeuksien sekä karttapalvelun ulkoasun määrittely.

Karttojen julkaisun kannalta oleellisimmasta Lizmapin ominaisuuksista mainittakoon, että Lizmap tukee yleisimpiä paikkatietodatan formaatteja, kuten Shapefile, GeoJSON, MapInfo TAB ja MIF/MID, GeoTIFF ja netCDF. Lisäksi PostGIS- tai Spatialite-tietokantoja käytettäessä datan editointi käyttäjän toimesta on mahdollista karttapalvelussa. Karttapalvelu on laajennettavissa myös palvelinpuolen moduulien avulla. Käyttöliittymän modifioinnissa on ulkoasun säätämisen lisäksi kätevä hyödyntää toiminnallisuuksiin joko itsetehtyjä tai valmiita Javascript-koodeja.

Työnkulku datasta julkaistuksi kartaksi menee lyhykäisyydessään seuraavalla tavalla:

Aluksi aineistot lisätään ja valmistellaan QGIS-projektissa: esimerkkinä kuvaustyylien, karttatulostepohjien sekä ominaisuustietojen täyttölomakkeen määrittely. Tässä yhteydessä huomattakoon, että Lizmap tukee myös QGISin lausekkeiden (expressions) käyttöä. Projektitiedosto tallennetaan .qgs-muodossa yhdessä mahdollisten tiedostopohjaisten tasojen kanssa samaan kansiorakenteeseen. Kukin qgs-muotoinen tiedosto vastaa siis yhtä karttaa karttapalvelussa ja kartat ryhmitellään kansioittain.
QGIS-projektin asetuksista QGIS Server -välilehdeltä määritetään karttapalvelua varten metadata sekä WMS/WFS-rajapintojen julkaisujen asetukset.
Projektin loput konfiguroinnit tehdään LizMap-lisäosan avulla. Valitaan halutut karttatyökalut, määritellään mittakaavat, taustakartat ja joukko WFS:n avulla käytettäviä toiminnallisuuksia, kuten datan tilastollisia visualisointeja.

LizMap ei tietenkään missään nimessä ole ainoa avoimeen lähdekoodiin pohjautuva työkalu karttapalvelun toteutukseen, vaan niitä on muitakin. Esimerkkeinä voisi mainita vaikkapa QWC2:n, Qgis2web:n, Geoserverin, Mapserverin, Geonoden tai vaikkapa “kotoisen” Oskari-karttapalvelun. Edellisistä kaksi ensin mainittua ovat myös erityisesti QGIS-sidonnaisia, joten miten LizMap sitten erottuu näistä tai muista mainituista ohjelmistoista? Ainakin LizMap on käyttäjäystävällinen ja melko yksinkertaisesti pystytettävissä oleva täysiverinen web-karttapalvelu monipuolisilla työkaluilla.

LizMapin mahdollisuuksista ja käytöstä tässä käytiin vain lyhyt esittely. Lisää ominaisuuksista ja esimerkkejä voi löytää Lizmapin dokumentaatiosta. Githubista on saatavissa myös LizMapista dockeroitu versio, jolla karttapalvelua pääsee kätevästi testaamaan itse myös omalla koneella.

Kerroimme taannoisessa blogauksessamme Helsingin kaupungin kokeilukiihdyttämössä tekemästämme kaupunkilaisten palautteiden tekstianalyysistä. Nyt paneudumme toiseen kokeilukiihdyttämöhankkeeseemme, jonka tavoitteena oli analysoida ja tutkia paikkatiedon keräämistä Helsingin kaupungin vastaanottamista avustushakemuksista.

Kokeilukiihdyttämön hankkeiden tarkoituksena on hakea uusia kokeiluja, jotka kehittävät kaupungin palveluita ja toimintaa. Tässä hankkeessa tarkastelumme keskiössä olivat kulttuurin, liikunnan ja nuorisotyön toimialojen avustukset. Kokeilussa loimme kuvan paikkatiedon keräämisen nykytilanteesta ja tulevaisuuden tavoitetilasta. Näiden lisäksi teimme konkreettisia kehitysehdotuksia Helsingin kaupungin avustusjärjestelmän kehittämiseksi. Hanketta varten loimme QGIS-projektiimme demodataa, jonka pohjalta teimme esimerkkejä mahdollisista tulevaisuuden analyyseistä. Tämän artikkelin kuvituskuvat eivät perustu kaupungin aineistoihin, vaan gispolaisten luomaan esimerkkiaineistoon.

Miksi kerätä paikkatietoa?

Helsingin kaupunki myöntää vuosittain lukuisia avustuksia. Eri toimialat myöntävät avustuksia pitkin vuotta, ja myönnetyt avustukset voivat olla mm. projektikohtaisia, kertaluontoisia, monivuotisia tai tila-avustuksia. Kaupungin työntekijöitä on jo pitkään kutkuttanut ajatus saada tukisummat kartalle, ja asiaa on hieman jo tutkittu vuonna 2017 (Arttu Antila).

Avustushakemusten paikkatiedon paremmalla keräämisellä ja analysoinnilla saataisiin kaupungin työntekijöille parempi käsitys siitä, missä kaupungin tukemaa toimintaa tapahtuu ja miten avustukset jakautuvat alueellisesti. Paikkatietoa voitaisiin käyttää päätöksenteon tueksi ja toisaalta avustushakemuspäätösten seurantaan. Hyvä visualisointi kertoo datasta paljon ja tuo erilaista konkretiaa aineistoon kuin pelkkä Excel-tiedosto. Paikkatieto voi myös mahdollistaa mahdollisimman oikeellisen kuvan saamisen avustushakemustilanteesta.

Vaikka kokeilun kärkenä oli tutkia ja visioida paikkatiedon keräämistä, tulimme samalla tehneeksi katsauksen avustushakemusten käsittelyprosessiin ulkopuolisten silmin. Tämä oli ehdottoman tarpeellista, sillä paikkatiedon keruu, käyttö ja analyysi eivät tapahdu irrallaan nykyisestä avustusjärjestelmästä, vaan sen sisällä ja sen asettamissa reunaehdoissa. Kysymällä paikkatietoon liittyviä kysymyksiä pystyimme kartoittamaan järjestelmän nykytilaa ja suunnittelemaan tavoitetilaa, jota kohti pyrkiä.

Selvityksiä, visualisointi-ideoita ja dataputkia

Kuten monet selvitystyöt, aloitimme hankkeen kartoittamalla asiakkaan tarpeita. Onko paikkatietoa kerätty aiemmin avustushakemuksista? Millaisia tarpeita kaupungin työntekijöillä on paikkatiedolle? Mitä paikkatiedolla voitaisiin tehdä?

Tietenkin avustushakemuksista puhuttaessa kiinnostavin analyysi liittyy rahasummien alueelliseen jakautumiseen. Kuitenkin kaupungin avustushakemuspohjiin tarkemmin syventymällä ja kaupungin työntekijöiden kanssa keskustelemalla potentiaalisia analyysi-ideoita alkoi nousta enemmän. Tuomalla avustuskohteet kartalle voidaan mm. nähdä eri toimijoiden keskittyminen ja palvelujen saavutettavuus. Jos aineisto saadaan pisteinä, voidaan paikkatieto-ohjelmassa suodattaa karttanäkymään vain esimerkiksi tiettyä toimintaa tarjoavat toimijat.

Samalla kun toimijat saadaan kartalle, voidaan myös tarkastella katvealueita. Kaivamalla hakemuksista niiden toimialoja (tässä tapauksessa taide/liikunta/nuoriso), voidaan tutkia avustusten jakautumista eri toimialojen välillä alueiden sisällä. Samoin aineistoa voidaan luokitella ja tarkastella eri avustustyyppien perusteella.

Visualisoinneissa ei ole siis kyse pelkästään toimijoiden sijoittelusta kartalle. Mutta miksi jäädä vain staattisiin visualisointeihin? Monet analyyseistä voidaan automatisoida, jolloin karttanäkymä voi päivittyä sitä mukaa kun avustuspäätöksiä tehdään. Suurin hyöty prosessien automatisoinnista kuitenkin on päällekkäisen työn vähentyminen: sama analyysi, jota eri työntekijät ovat tahoillaan tehneet käsin, voidaan ohjelmoida ja saada valmiina kaikille työntekijöille jaettuun näkymään.

Datan keruu ja laatu

Prosessien automatisointiin pääseminen ei tapahdu toki hetkessä, vaan matka ideaalitilanteeseen vaati työtä ja välivaiheita. Avustustietokannan kylkeen voidaan rakentaa paikkatietokanta (esim. PostGIS), joka kerää halutut tiedot avustuksista ja suorittaa tietyt analyysit aineistolle. Toimiva dataputki puolestaan vaatii sen, että käytetyn datan on lähtökohtaisesti oltava kunnossa.

Datan laatuun törmätään lähes kaikissa projekteissa. Lähtöaineistoa ei päästä analysoimaan, mikäli osoitteet on kirjoitettu väärin tai avustuksen hakija on ilmoittanut oman kotiosoitteensa eikä järjestämänsä toiminnan tapahtumapaikkaa. Jotta dataa voidaan siis jatkojalostaa ja analysoida, pitää miettiä kuinka dataa kerätään ja miten sen laatu varmistetaan. Datan keruuprosesseja kehittäessä on toisaalta ajateltava sitä, kuinka aineistoa käsitellään ja mitä sieltä halutaan nähdä.

Vaikka puhutaan kaupungin sisäisistä tarpeista, tiedon käyttäjiä ei kuitenkaan ole vain yksi vaan useita. Eri toimialoilla saattaa olla erilaisia tarpeita ja toiveita kerätyn datan tarkkuudesta, ja toisaalta on mietittävä datan keräämisen käyttäjäystävällisyyttä. Avustushakemuksen täyttäminen voi vaatia hakijalta jo lähtökohtaisesti paljon työtä ja monien liitteiden lähettämistä, eikä työmäärää haluta tietenkään lisätä tekemällä paikkatiedon ilmoittamisesta hankalaa tai monivaiheista. Ei ole kuitenkaan mielekästä, että työntekijät joutuisivat esimerkiksi etsimään haluttua dataa useammasta hakemukseen liittyvästä tiedostosta tai korjaamaan väärinkirjoitettuja osoitteita.

Toimintapaikkaa voidaan toki kysyä muunakin kuin osoitteena. Esimerkiksi kaupunginosa- tai postinumeroaluetarkkuus voi olla riittävä monissa yhteyksissä. Myös se mahdollistaa erilaisia näkymiä aineistoon ja avustussummien alueelliseen jakautumiseen. Potentiaalisia jatkoideoita tässä tapauksessa ovat esimerkiksi päällekäisanalyysi Tilastokeskuksen postinumeroaineiston kanssa, joka sisältää tietoja alueiden väestörakenteista. Näin voitaisiin tarkastella vaikkapa sitä, mitkä ikäryhmät ovat avustuksen saajan välittömässä vaikutuspiirissä samalla postinumeroalueella.

Toivottu tarkkuus paikkatietoasiantuntijalle on yleensä kuitenkin tarkin mahdollinen – tässä tapauksessa eksakti osoite, jossa avustettu toiminta tapahtuu. Pisteaineistosta saadaan tehtyä tarkimmat analyysit, mutta pisteet voidaan myös liittää halutessa postinumeroalueisiin. Pisteaineisto on siis tarkasteltavissa useammalla skaalalla; yksittäisinä kohteina, postinumeroaluetarkkuudella – tai vaikkapa 250 neliömetrin ruudukkona.

Mikäli avustushakuprosessissa päästään keräämään toimijoiden toimintapaikkojen tarkkoja, ajantasaisia osoitteita, olisi mahdollista myös julkaista kaupungin tukemista toimijoista vaikkapa selainpohjainen kartta. Näkymään voidaan suodattaa esimerkiksi vain avustuksen saaneen toimijan perustiedot (nimi, osoite, kotisivut, mitä toimintaa tarjoaa). Näin saataisiin kaupunkilaisten käyttöön selainpohjaisia karttoja mm. kaupungin tukemista nuorisopalveluista tai eri liikuntaharrastusmahdollisuuksista.

Toimintapaikkatiedot voidaan kysyä esimerkiksi hakijalta raportointivaiheessa, kun hänellä on tarkka tieto siitä, missä toiminta tapahtui. Tällöin tieto on varmemmin paikkansapitävää kuin hakuvaiheen suunnitelmissa, eikä tiedon ilmoittaminen kuormita hakijaa hakuvaiheessa. Toisaalta tiedon ajankohtaisuus voi kärsiä, mikäli toimija ei jatka toimintaansa samassa paikassa vielä avustuskauden jälkeen. Käytännössä yksittäinen taidenäyttely ei todennäköisesti ole pitkään samassa paikassa, mutta ympärivuotinen nuorisotoiminta avustuksen saajan itse omistamassa tilassa voi jatkua pitkäänkin.

Lopputulokset ja jatko

Vaikka tässä tekstissä on esitetty visioita avustushakemusten paikkatiedon keruusta ja sen mahdollisuuksista, ei näihin analyyseihin ja tavoitetilanteisiin päästä heti. Kyse ei ole yksittäisestä loikasta, vaan sarjasta pienempiä askeleita, jotka pitää suorittaa järjestyksessä. Monesti myös näiden muutosten tekeminen järjestelmiin ja työorganisaation sisällä voi olla hidasta. Nyt kuitenkin pohjatyöt ovat valmiina ja lista tarvittavista toimenpide-ehdotuksista tehtynä Helsingin kaupungille.

Tämän hankkeen aikana tuotimme Helsingin kaupungille nykytilasta analyysin sekä suunnitelman nykyisen avustustietojärjestelmän parantamiseksi kohti yhdessä hahmoteltua tavoitetilaa. Teimme myös QGIS-työtilan, joka sisältää erilaisia näkymiä tekemällämme demoaineistolla ja mockupeja avustushakemusten parantamiseksi (aineisto löytyy kokonaisuudessaan Gispon GitHubista).

Näiden ideoiden ei kuitenkaan tarvitse jäädä vain avustushakemuksiin. Vaikka kyseessä on paikkatietoprojekti, hankkeesta on saatu oppeja myös yleiseen tietojärjestelmähallintaan. Samoin monet tässäkin esitetyt prosessit ja huomiot ovat sovellettavissa muihinkin lomakkeisiin, joissa kerätään tai halutaan kerätä paikkatietoa.

Kulkiessamme kohti vähähiilistä yhteiskuntarakennetta paikkatietojen merkitys kasvaa. Vuonna 2021 Gispo oli kehittämässä Tampereen maamassojen tiedon hallintaa kaupungingeodeetti Anna Mustajoen ja kaupungin maamassakoordinaattori Matti Pokkisen johdolla. Kaupungeille elintärkeistä maamassoista syntyy merkittäviä ympäristöpäästöjä sekä taloudellisia kustannuksia. Päästöjen ja kustannuksien vähentämiseksi on tuotettava dataa, jonka avulla voidaan suunnitella, hallita ja optimoida maamassojen siirtelyä ja hallintaa.

Maamassaa kuljetetaan kaupunkien sisällä paikasta toiseen merkittävissä määrin. Koko kaupunki-infra perustuu tietyllä tapaa erilaisten maamassojen hallintaan:

Meluvalleja varten kuljetaan soraa
Rakennustyömaat tarvitsevat osaltansa useita kerrosaineiksia
Puistoympäristöjen hoito vaatii taas omanlaistansa maamassaa

Tarjonta ja kysyntä eri maalajeista kohtaavat, jos ja kun kaupunki onnistuu tuottamaan ja keräämään dataa maamassoista, eri maamassatyyppien sijainnista ja saatavuudesta eri puolilla kaupunkia.

Maamassojen kuljetusten suunnittelu ja massojen hallinta ponnistaa keskeisesti sijaintipohjaisesta tiedosta. Perinteisesti kuljetuksia on ohjattu ennen kaikkea virkahenkilöiden ja urakoitsijoiden hallitseman operatiivisen tietämyksen eli hiljaisen tiedon pohjalta. Kovenevien taloudellisten ja ympäristöllisten tavoitteiden nimissä kaupungit sijoittavat nyt dataohjautuvuuteen ja sitä kautta toimiensa optimoimiseen.

Suomalaiset kaupungit ovat lähteneet mukaan maamassojen koordinointiin viimeisten kymmenen vuoden sisällä. Maamassojen tietopohjaisen hallinnan ja sitä myöten maamassojen hyötykäytöllä on saavutettu merkittäviä säästöjä. Helsingissä on arvioitu säästöjä syntyneen 40 miljoonaa euroa 4-5 vuoden aikana, kiitos maamassojen tietopohjaisen hallinnan.

Tampereen ja Gispon yhteistyöprojektin tuloksena kaupungille syntyi työkalu, jonka avulla voidaan tuottaa paikkatietoa maamassojen sijainneista, tarpeista ja kysynnästä sekä niiden jalostamisesta. Tätä tietoa voidaan käyttää puolestaan tietojohtamisen raaka-aineena. Maamassakoordinaattorin työkaluksi valikoitui paikkatieto-ohjelmisto QGIS ja paikkatietokannaksi PostgreSQL & PostGIS-tietokantaympäristö.

Tietomallipohjainen tiedontuotanto ja määrämuotoinen tiedon hallinta mahdollistavat kaupungille tavan optimoida toimiaan minimoidakseen satojen tuhansien ellei miljoonien eurojen kustannuksia sekä maamassojen kuljetuksista aiheutuvia mittavia päästövähennyksiä.

Digitaalisen transformaation avulla yhteiskuntamme eri prosesseista tulee kasvavissa määrin mitattavia ja hallittavia. Kuten aina, kaikki tapahtuu jossain, ja datan keruumenetelmien kasvaessa ja rikastuessa myös paikkatietoa tullaan tuottamaan ja hyödyntämään päätöksenteossa kasvavissa määrin.