Aloitetaan tilanteesta, jossa yritys huomaa tarpeen hyödyntää kartta-aineistoja tai paikkaan sidottuja tietoja. Käytännössä yritys havaitsee, että se tarvitsee paikkatietoaineistoja jonkin liiketoiminnan osa-alueen kehittämiseen. Yritys voi esimerkiksi haluta tietää, missä sen asiakkaat asuvat tai missä olisi paljon potentiaalisia asiakkaita; yrityksellä voi myös olla tarve löytää sijainti, jossa tietyt ehdot täyttyvät tai se voi tarvita paikkatietoja optimaalisten logistiikkareittien hallinnointiin. 

Kun paikkatietojen hyödyntäminen on vielä pientä, voi riittää että yrityksellä on yksi paikkatietojen käyttäjä, jolla on paikkatietoaineistot tallennettuna  omalle koneelleen ja jokin paikkatietosovellus, kuten avoimen lähdekoodin työpöytäsovellus QGIS asennettuna. 

Tarpeiden kasvaessa tietojen hallintaa tarvitaan

Organisaation kasvaessa ja jotta paikkatiedoista saadaan tehokkaampi hyöty, tulee yrityksen alkaa pohtia laajemmin asiaa. Paikkatietotoiminnot täytyy järjestää jotenkin. Silloin puhutaan paikkatietoinfrastruktuurista. Paikkatietoinfrastruktuuri eli GIS (Geographical information system) koostuu useasta eri osasta: tietovarannoista eli datasta, sovelluksista, prosesseista, käyttöliittymistä, rajapinnoista, palvelimista, käyttäjistä ja laitteista. Onkin hyvä miettiä, mitä infrastruktuurin osasia tarvitaan omien tarpeiden täyttämiseksi. Onko esimerkiksi tarve tehdä maastossa töitä ja saada reaaliaikaisesti muun tiimin käyttöön maastossa mitatut tiedot? Onko isoin haaste suunnitella logistiikkaketjujen optimointia ja välittää optimoidut reitit kuljettajille? Vai halutaanko pistepilviaineistoista analysoida muutoksia maisemassa? Kun tarpeet ovat selvillä on hyvä alkaa pohtia organisaation paikkatietoinfrastruktuurin kehittämistä vaikkapa vaihe kerrallaan.

Yhtenä tärkeänä infrastruktuurin osana on data eli paikkatiedot ja niiden hallinta. Ilman dataa harvoin voi tehdä päätöksiä kunnolla. Paikkatiedot voivat olla vaikkapa asiakkaiden ja toimipisteiden osoitteita tai taustakarttoja. Ne voivat tulla rajapinnoilta tai ne voivat olla tiedostoina tietokoneella. Jatkuvasti kasvavan datan säilyttämiseen mahdollisesti tarvitaan muitakin tapoja kuin yksittäiset tiedostot kovalevyllä. Suuremmissa organisaatioissa onkin tarkoituksenmukaista tallentaa aineisto esimerkiksi pilvipalvelussa sijaitsevaan tietokantaan. Paikkatietojen tallentamiseen suosittelemme PostgreSQL-tietokantaa PostGIS-laajennoksella, varsinkin jos organisaatio suosii avoimen lähdekoodin ohjelmistoja.  Pilvipalveluiden osalta digitaalisen suvereniteetin myötä olemme alkaneet suosia Upcloud-palvelua, jonka järjestelmät sijaitsevat Suomessa.

Tietokantaan tallentamisessa on monta hyvää syytä. Ensinnäkin aineiston versionhallinta helpottuu. Toisena hyvänä perusteena ovat käyttäjäoikeudet, joilla voidaan antaa esimerkiksi tietylle tiimille editointioikeudet työn alla olevaan dataan ja muille työntekijöille tai sidosryhmille pelkät katseluoikeudet. Tässä tapauksessa kaikilla on aina ajantasainen aineisto, mutta sen muokkaaminen tapahtuu keskitetysti. (Mietitkö vielä miksi tallentaa paikkatiedot geopackagen sijaan tietokantaan? Kurkista tämä englanninkielinen blogi.)

Kun paikkatiedon käsittely monipuolistuu, sen käsittelyä halutaan luultavasti automatisoida enemmän ja enemmän.  Tiedon halutaan liikkuvan automaattisesti omiin ja muiden järjestelmiin — ja vieläpä  tietoturvallisesti. Jos tietoja halutaan tarjoilla toisiin ohjelmistoihin tai julkaista ulospäin käytetään paikkatietorajapintoja. Rajapinta tarkoittaa koneluettavaa viestiä ohjelmistolta toiselle. Paikkatietopuolella rajapintastandardeja on kehittänyt erityisesti OGC eli Open Geospatial Consortium ja useimmat paikkatieto-ohjelmistot tunnistavat nämä standardirajapinnat. Rajapintajakelua varten tarvitaan kuitenkin oma paikkatietopalvelin. Avoimen lähdekoodin ratkaisuina ovat esimerkiksi GeoServer, Mapserver tai QGIS Server (kartan julkaisemisesta QGIS Serverillä englanniksi blogissa).

Yrityksellä voi olla myös erilaisia tarpeita esimerkiksi maastotyönteossa (jolloin esim. QField tai MerginMaps voisi olla hyvä valinta), se voi tarvita oman karttapalvelusovelluksen, jolla asiakkaita palvellaan (Oskari, Kepler, Leaflet, Geonode… valinnanvaraa on) tai tietoja käytetään jossain sisäisessä ohjelmistossa. Jokaisella organisaatiolla on hieman erilainen paikkatietoinfrastruktuuri.

Riskienhallintaa hajautetuilla ympäristöillä ja muilla keinoilla

Paikkatietoinfran kehittämisessä tärkeää on huomioida tietoturva sekä ylläpidon haasteet. Usein unohdetaan, että palvelimelle asennettu tietokanta vaatii päivitystä ja kehitystä ja sitä kautta rahoitusta. Lisäksi aina on mahdollista, että päivityksissä tapahtuu virheitä. Tämän vuoksi on suositeltavaa pitää testaus-, kehitys- ja tuotantojärjestelmät erillisinä kokonaisuuksina.

Jos prosessia aletaan automatisoida, niin samantien kannattaa automatisoida palveluiden valvonta eli monitorointi. GeoHealthCheck, Grafana, AWS:n CloudWatch tai vastaava työkalu voidaan määrittää tarkistamaan, onko tietokanta, GeoServer- tai oikeastaan mikä vain haluttu palvelu pystyssä. Jos palvelu ei vastaa haluttuun kyselyyn vaaditussa ajassa, sovellus lähettää hälytyksen ylläpitäjille. Mieluitenhan sitä kuulee oman palvelun kaatumisesta itse ensimmäisenä muutaman minuutin viiveellä, eikä niin että asioita tutkitaan vasta sitten kun asiakkaat alkavat valittamaan.

Paikkatietoinfra omaan käyttöön?

Paikkatietoinfrastruktuuri voidaan siis toteuttaa monin eri tavoin, ja se kannattaa suunnitella vastaamaan kunkin organisaation spesifejä tarpeita. Paikkatietoon liittyvät prosessit vaativat ohjelmistoja, joilla ne voidaan toteuttaa: työkalut aineistojen luomiseen, paikkatietokannat, julkaisupalvelut ja muut ohjelmistot, joilla voidaan katsella, muokata tai muuten käpistellä aineistoja tavoilla, joihin muilla työkaluilla ei pysty. Joskus saatetaan tarvita erilliset kehitys-, testaus- ja tuotantoympäristöille, toisaalta voidaan hyödyntää erilaisia automaatiota ja roolipohjaisia käyttöoikeuksia. 

Kaikki yllämainittu on kuitenkin keskittynyt enemmän teknologiaan ja infrasturktuurin koviin asioihin. Tärkeintä on löytää asioita, joilla voidaan kehittää yrityksen liiketoimintaa. Tässä käyttäjien omat tarpeet ja prosessien kehitys tulee oleelliseksi. Koska ehdottamamme työkalut ovat kaikkien käytössä,nykyisillä tekoälytyökaluilla voi saada oman paikkatietoinfrastruktuurin sovellus- ja käyttöliittymäkerrokset helposti pystyyn. Mutta oleellista on myös käyttäjien osaaminen ja ymmärrys. Siksi koulutamme ja tuemme paikkatietojen käytön parissa hyvin erilaisia ja erikokoisia asiakkaita. Tekoälyn käytössä voimme myös käydä läpi tarpeita ja miten tehostaa aineistojen käyttöä tai analysointimenetelmiä yhä paremmaksi. 

Jos nyt tuntuu, että oma paikkatietopakka voisi olla paremminkin kasassa tai hyötyisi ulkopuolisesta katselmoinnista, ota yhteyttä!

Sanna Jokela

Sanna Jokela on Gispo Suomen toimitusjohtaja sekä maantieteen FM, jota kiinnostaa erityisesti avoimen lähdekoodin ja avoimen datan verkostot ja yhteistyö, karttojen teko sekä laajat paikkatietojen yhteiskäyttöisyyteen liittyvät projektit. Sanna harrastaa mm. sisustamista ja puutarhailua.