Avoimen lähdekoodin paikkatietoratkaisuilla kohti uutta digitaalista Eurooppaa
Maailmalla natisee ja paukkuu ja eletään suhteellisen epävarmoja aikoja. Silloin kun ei voi enää oikein luottaa, mitä entiset kumppanit tekevät, on ehkä parempi alkaa etsiä kavereita oman tontin rajojen sisältä. Euroopassa tämä on tarkoittanut viime aikoina mm. vahvaa siirtymää vihreään teknologiaan, mineraalien etsimiseen Euroopan alueelta sekä digitaalista siirtymää kohti eurooppalaisia teknologioita.
Avoimen lähdekoodin näkökulmasta siirtyminen eurooppalaisiin palveluntarjoajiin vahvistaa ja tukee jo aiemmin tehtyjä strategisia päätöksiä organisaatiossa. Avoimen lähdekoodin toimittajan kun voi valita mistä vain maailmasta ja toimittajalukkoja ei pitäisi olla. Avoimen lähdekoodin käyttö mahdollistaa myös koodin tarkastelun (auditoinnin) ja sen varmentamisen, että järjestelmissä ei ole ”takaovia” tai piilotettuja toimintoja, jotka voisivat sallia asiattomien osapuolten pääsyn kriittiseen informaatioon tai henkilötietoihin Jos organisaatio ei vielä ole tehnyt siirtymää avoimelle puolelle, nyt on hyvä aika harkita asiaa. Tässä pohdinnassa avaan muutamia asioita, joista voi olla hyötyä siirtymässä.
Siirtymä avoimen lähdekoodiin järjestelmiin
Siirtyminen eli migraatio yhdestä työkalusta toiseen on aina hankalaa ja vie aikaa. Siirtymässä pitää huomioida uuden teknologian mahdollisuudet ja rajoitukset, aineistojen siirron työmäärää, henkilöstön uudelleen kouluttautuminen ja paljon muuta. Siksi migraatioon pitää olla hyvät perustelut ja selkeä suunnitelma.
Aiemmin organisaatioita toivat avoimen lähdekoodin pariin säästöt esimerkiksi lisenssimaksuista ja teknologian yleiset hyödyt (kuten toiminnallisuudet, joita kaupallisilla ratkaisuilla ei ollut) tai vaikkapa kaupallisen toimittajan huono palvelulupaus. Nyt avoimen lähdekoodin puolelle vie halu hallita omaa dataa ja turvata sen käyttöä. Vastapuolella voi painaa nykyisen järjestelmän käytön helppous ja migraation vaativuus – ja edelleen raha. Näitä työntö- ja vetotekijöitä pitää jokaisessa organisaatiossa punnita kunnolla, ja päätökseen vaikuttavat varmasti monet asiat.
Tällä hetkellä on jo ennakkotapauksia siitä, että amerikkalaisilla palvelimilla olevia tietoja voidaan käyttää tiedustelutarkoituksiin (Cloud Act) tai poistaa joku käyttäjä tietystä palvelusta kokonaan, jos Yhdysvaltain hallintoa ei asia miellytä. Jos siis palvelussa säilytetään kriittistä informaatiota, henkilötietoja tai muuten vain ei haluta palveluun pääsyä asiattomille osapuolille, on ehkä hyvä harkita palvelinpuolen siirtoa oman maan kamaralle. Käytännössä kaikki Suomen valtion ja kuntien palvelut olisi hyvä tarkastella tästä näkökulmasta, mutta ymmärrettävästi siirtymä tulee kestämään ja maksamaan.
Paikkatietopuolella ohjelmistojen osalta siirtymää on tehty jo useita vuosia, joten sen osalta ollaan aika hyvällä mallilla. QGISiä ei tarvitse asentaa millekään palvelimelle, vaan se on työkonekohtainen haluttaessa. PostGIS ja GeoServer tarvitsevat kuitenkin palvelinympäristön, mutta ne voivat pyöriä hyvin vaikka suomalaisen UpCloudin palvelimella. Paikkatietopuolen avoimen lähdekoodin ohjelmistojen pääkehittäjistäkin suurin osa on eurooppalaisia yrityksiä. Siirtymä esimerkiksi Azuresta tai Amazon Web Servicestä UpCloudiin voi kuitenkin olla hieman työläs – riippuen kuinka paljon automatiikkaa palvelinpuolelle on rakennettu. Kaikkia samoja työkaluja ei löydy, joten ne pitää vaihtaa tai rakentaa itse.
Suomessa media ja kansa älähti Kelan Salesforce-hankinnasta. Ja syystä. Mutta hiljaista on ollut valtion tai kuntien paikkatietotyökalujen hankinnoissa vielä digitaalisen suvereniteetin näkökulma. Paikkatiedoilla kuitenkin hallitaan aika isoa osaa kriittisestä infrastruktuurista tässä maassa. Yleisesti ottaen todella monen organisaation palvelut pyörivät pilvipalveluissa, joihin voi olla pääsy muualtakin. Näistä pilvipalveluista käytetään sanaa “julkipilvipalvelu”, joka kuulostaa jotenkin julkishallinnon validoimalta, mutta itseasiassa se on juurikin “julkinen” pilvipalvelu ei yksityiseen käyttöön tarkoitettu palvelu.
Julkipilven suurin haaste liittyy juuri siihen juridiseen ja geopoliittiseen riskiin, josta keskusteltiin aiemmin: koska suuret julkipilvet ovat amerikkalaisten jättiyhtiöiden omistuksessa, eurooppalaisten organisaatioiden data voi teoriassa päätyä esimerkiksi Yhdysvaltain viranomaisten käsiin (esim. CLOUD Actin nojalla), vaikka itse palvelinsali sijaitsisi fyysisesti Suomessa tai Euroopassa. Paikkatietojärjestelmät, kuten PostGIS ja GeoServer, tulisi suunnitella niin, että ne voidaan siirtää (tai ajaa samanaikaisesti) helposti useiden eurooppalaisten pilvipalveluiden välillä (multi-cloud strategy) tai jopa omalle laitteistolle (on-premise). Julkishallinnon tulisikin sisällyttää hankintaprosesseihin selkeät kriteerit digitaalisen suvereniteetin varmistamiseksi.
Kohti käytännön toimia
Yksi tapa tukea eurooppalaisita softakehitystä eli meidän tapauksessamme keskittyä kriittisiin FOSS4G (Free and Open Source Software for Geospatial) -hankkeisiin (kuten QGIS, PostGIS, GeoServer) ja ohjata niihin riittävästi eurooppalaista julkista ja yksityistä rahoitusta. Tämä vähentää riippuvuutta ulkomaisista rahoituslähteistä ja varmistaa, että kehitysprioriteetit vastaavat eurooppalaisia tarpeita ja lainsäädäntöä. Tästä hienona esimerkkinä onkin QGISIn flagshipmembership sponsorointi, jonka COSS ry toteuttaa suomalaisten QGIS-käyttäjäorganisaatioiden puolesta.
Samaan aikaan pitää sanoa, että olemme tässä kaikki samassa veneessä. Gispollakin on palveluita Amazon Web Serviceissä ja käytämme Googlen työkaluja. Eli emme voi elvistellä sillä, että meillä olisi kaikki ideaalilla tasolla. Mutta siirtymistä voi suunnitella ja vahvistaa omaa digitaalista suvereniteettiä pienillä askelilla kerrallaan. Meillä tämä tarkoittaa, että suosittelemme jatkossa aina lähtökohtaisesti eurooppalaisia avoimen lähdekoodin päälle tehtyjä ratkaisuja asiakkaillemme ja tutkimme koko ajan vaihtoehtoja, jotka mahdollistavat paremman digitaalisen suvereniteetin.
Mitä siis tehdä?
- Siirry avoimen lähdekoodin paikkatietojärjestelmien tai muiden ohjelmistojen käyttöön
- Kouluttaudu asiassa – sisäisen kyvykkyyden kehittäminen on osa osaamisen suvereniteettiä
- Tutki omat paikkatietojärjestelmät ja pohdi, mitkä niistä voivat sisältää kriittistä informaatiota ja ovatko tiedot julkipilvessä
- Pohdi, onko järkevää siirtyä jonkin palvelun osalta eurooppalaisiin tai suomalaisiin vaihtoehtoihin
- Tee tiekartta tai suunnitelma siirtymiseen: mitä se vaatii, mitä se tulee maksamaan, milloin se kannattaa toteuttaa
- Jos tarvitset apuja, kilauta kaverille tai alan ammattilaiselle
P.S. tämän blogin tekemiseen käytettiin faktantarkistukseen tekoälymoottori Geminiä, joka on myös osa ongelmaa. Gemini sekoili hetken, mutta lopulta antoi linkit blogissa viitattuihin tapauksiin. Se myös ehdotti koulutuksen huomioimista suverenitettiasioissa ja rahoituksen suuntaamista FOSS4G-softiin sekä koodikatselmoinnin lisäämistä avoimen lähdekoodin hyötyihin.
