Etäopetuksena toteutettu paikkatietokoulutus: pros & cons

Tänä keväänä digiloikkaa on tehty rytinällä paitsi peruskouluissa, myös asiantuntijatehtävissä eri organisaatioissa. Lehdet vilisevät vinkkejä toimivan etätyöskentelyn menetelmistä ja uutisia lukiessa selaimen alareunassa pyörii sähköpöytämainoksia. Gispolaisille etätyö ja asiakkaiden kohtaaminen videoyhteydellä ovat onneksi entuudestaan tuttuja käytäntöjä. Suurimmassa myllerryksessä ovat olleet koulutuksemme, joita lähdettiin muuntamaan etäkoulutuksiksi.

Vielä maaliskuun alussa bisnes näytti etenevän tuttua rataansa, ja Gispon koulutuskalenteri oli buukattu mukavan täyteen. Sitten kaikki muuttui. Muutaman päivän aikana Suomi varautui ottamaan vastaan oman osansa pandemiasta, ja kaikenlaisia rajoituksia alkoi ilmestymään arkielämäämme. Suuret kokoontumiset: peruttu. Koulut: suljettu. Joukkoliikenne: mielummin ei. Eräälle maanantaille buukattu koko päivän koulutus suurelle ryhmälle muutettiin etäkoulutukseksi perjantaina iltapäivällä. Käärimme siis hihat ja ryhdyimme miettimään, aiempien kokemustemme ja oppimamme pohjalta, parhaita käytänteitä etäkoulutuksen toteuttamiseksi asiakkaita mahdollisimman hyvin palvelevalla tavalla.

Keittiön ruokapöytä vai saunan lauteet? “Onko muita netissä?”

Etäkoulutuksen, kuten minkä tahansa videokonferenssin seuraaminen vaatii rauhallisen työtilan ja riittävän ergonomian. Suomalaiset ovatkin ilahduttavan kekseliäästi ottaneet etätyötiloikseen varastoja, saunoja ja vinttikomeroita. Työskentelypaikan vaihtaminen muutaman päivän välein voi vähentää puutteellisesta ergonomiasta johtuvia ongelmia. Toisaalta työn ja vapaa-ajan erottelua voi helpottaa, jos työntekoon tarvittavat välineet ovat yhdessä, selkeästi rajatussa paikassa.

Etäyhteydellä kouluttaja jakaa usein näyttönsä ja muut seuraavat sen avulla luennon tai demon kulkua omilla koneillaan. Tällöin koulutettavan näyttö on varattu, eikä hän voi samanaikaisesti työskennellä muilla ohjelmistoilla. Tietenkin ikkunan voi pienentää, mutta silloin kuvasta tulee helposti lukukelvottoman pieni. Erityisesti ohjelmiston käyttöä demotessa on tärkeää, että kuulijat näkevät, mikä valikko on milloinkin kyseessä. Esimerkiksi QGISissa käyttöliittymän fontin ja symbolien kokoa on helppo säätää normikäyttöä suuremmaksi. Tällöin ohjelmiston toimintaa on helppo seurata vähän rakeisemmallakin kuvalla. Jos koulutettavilla on kotitoimistossaan mahdollista ottaa käyttöön toinen näyttö, helpottuu samanaikainen etäyhteyden seuraaminen ja omien harjoitusten tekeminen huomattavasti. Mikäli kodin nettikaista ei tahdo riittää usean perheenjäsenen samanaikaiseen etätyöskentelyyn, voi älypuhelimesta jakaa netin tietokoneen käyttöön.

Huhuu, kuuleeko kouluttaja?

Aloitan lähikoulutukseni aina kysymällä osallistujilta heidän taustastaan, työtehtävistään ja toiveistaan kurssin suhteen. Tällaisella kierroksella kaikki pääsevät ääneen ja tulevat kohdatuksi henkilökohtaisesti. Etäkoulutuksessa sama kierros toimii paitsi sisällöllisesti, myös yhteyden ja sovelluksen ominaisuuksien testaamiseen. Webbikameran päällä pitäminen koko koulutuksen ajan saattaa viedä kaistaa tarpeettoman paljon, mutta alkukierroksen aikana on hauska nähdä millaisella porukalla ollaan kokoonnuttu.

Kun tekniset edellytykset ovat kunnossa ja äänen sekä kuvan laatu testattu molempiin suuntiin, voi kouluttaja ryhtyä tukemaan kurssilaisten ja itsensä välistä interaktiota. Yksisuuntaista luentoa jaksaa lähiopetuksessakin kuunnella korkeintaan 20 minuuttia, ja etäkoulutuksessa huomio saattaa harhaantua uutisikkunaan tätäkin nopeammin. On siis tärkeää pitää yllä koulutettavien vireyttä erilaisilla osallistavilla tehtävillä. Lähiopetuksessa on helppo organisoida parikeskusteluja ja pohtimistehtäviä, mutta entä etänä? Onneksi useimmissa videoneuvottelusovelluksissa on keskustelu-/chat-ikkuna, jonne voi kirjoittaa kommentteja ja kysymyksiä keskeyttämättä äänessä olevaa. Tätä kannattaakin hyödyntää esimerkiksi pyytämällä osallistujia kuittaamaan, kun he ovat saaneet tehdyksi tehtävän, ja kouluttaja voi siirtyä eteenpäin. Lyhyiden kysymysten ja kommenttien lisäksi chat-ikkuna soveltuu erityisen hyvin linkkien jakamiseen. Erilaiset “etsi verkosta”- tyyppiset tehtävänannot voivat siis toimia etänä jopa paremmin kuin lähiopetuksessa. Pidempiä tehtävänantoja ja -palautuksia varten olen luonut kaikille avoimia Google Drive-kansioita ja -dokumentteja. Näidenkin osoite on näppärä jakaa chatissa.

Eiköhän pidetä tauko!

Interaktiosta huolimatta on muistettava, että etäkoulutus on kaksin verroin kuormittavaa osallistujille. Koulutuksessa opittavat uudet asiat pitävät huomion yllä koko ajan, ja samalla asento ja oppimisympäristö on todella staattinen. Viisas kouluttaja tauottaakin työskentelyä tiheämmin kuin luokkahuoneessa. Osallistujia voi ohjeistaa pieneen taukojumppaan, tai ainakin ottamaan hiostavat kuulokkeet päästä hetkeksi aikaa. Eräs koulutettava huomautti myös varsin aiheellisesti, että etäopetuksen kahvitaukoihin pitää laskea mukaan se aika, joka kaikilla kuluu kahvin keittämiseen! Toimistolla tällaiset fasiliteetit tulevat nappia painamalla automaatista.

Tauoista huolimatta etäkoulutus käy helposti raskaaksi osallistujille. Jäin miettimään, mistä tämä johtuu, ja tulin tähän tulokseen: etäkoulutuksessa viestintä on voittopuolisesti tiukkaa asiaa. Lähikoulutusta tauottavat ja keventävät se suomalaisten muka-vihaama small talk, ilmeet, eleet ja yhteishenki. Etänä kouluttaja on äänessä ja muut hiljaa. Kynnys kysyä apua tehtävän tekemiseen tai tarkennusta kouluttajan sanomisiin on huomattavasti suurempi. Kahvitauollakin kaikki häipyvät koneen äärestä muualle, eikä asian vierestä -keskustelua tule lainkaan. Tällä on yllättävän suuri merkitys siihen millaisena koulutuspäivä koetaan. Siksi olemmekin katsoneet parhaaksi pilkkoa koulutukset lyhyempiin, yhden aamu- tai iltapäivän pituisiin sessioihin. Samalla opitut asiat pääsevät hautumaan yön yli, ja seuraavana aamuna osallistujilla saattaakin olla ihan uusia kysymyksiä ja aiheita mielessään!

Kissat mukaan

Parhaimmillaan etäkoulutuksessa on paljon hyviä puolia. Kotona työskentely saattaa olla tehokasta ja rauhallista avokonttorin keskeytyksiin verrattuna. Suuremmissa tehtäväkokonaisuuksissa on mahdollista edetä omaan tahtiinsa ja käyttää mahdollisesti jäävän luppoajan hyödyksi muulla tavoin. Työpäivän huokoistamisesta on viime vuosina puhuttu paljon, ja tämän kevään olosuhteet tekevät sen näkyväksi: kun työtehtävien välillä voi tarkistaa koululaisen tehtävät, laittaa lounasta tai piipahtaa pihalla, virkistyy mieli ottamaan taas vastaan uusia ideoita. 

Monissa organisaatioissa eristystoimenpiteet ovat vaikuttaneet paitsi työnteon paikkaan, myös työtehtäviin. Asiakaskontakteja on vähemmän ja osa projekteista saattaa olla tauolla. Etänä toteutettu paikkatietokoulutus onkin mitä parhainta hyötykäyttöä tälle ajalle! Ja hei; ne videopuhelussa taustalla hyörivät kissat ja lapset vain piristävät koulutusta! Me suomalaiset olemme normaalisti tarkkoja yksityisyydestämme ja työroolin ylläpitämisestä, mutta nyt etäyhteydet avaavat pakostakin pienen ikkunan muuhun elämäämme. Kaipaamme epämuodollista viestintää ja inhimillistä kontaktia uutisten lomaan, joten annetaan lemmikkien mellastaa videolla!

Tätä artikkelia varten on haastateltu myös etäopetuksen eturintamassa työskentelevää peruskoulun ekaluokkalaista.

Salla Multimäki

Salla Multimäki on tekniikan tohtori, jota kiinnostaa erityisesti paikkatietojen visuaalisen analyysin mahdollisuudet, avointen aineistojen tehokas hyödyntäminen sekä se, mitä ihmisen aivoissa tapahtuu oppimisen aikana. Vapaa-ajallaan Salla lenkkeilee koiran kanssa ja remontoi rintamamiestaloa.