Paikkatietoasiantuntija joutuu ennen pitkää pohtimaan, millaiseen muotoon ja minne tehty työ pitäisi tallentaa. Tämä tulee vastaan etenkin, jos oman työn tuloksia on tarpeen siirtää eteenpäin muiden käyttäjien katsottavaksi, käytettäväksi tai muokattavaksi. 

Erilaisia tiedostomuotoja on useita ja tiedot tallentuvat eri tiedostoihin eri tavalla. Eri tiedostoformaateissa tiedon jatkokäyttö on hyvin erilaista. Siksi tarkoituksenmukaisen tiedosto- ja tallennusmuodon valinta on tärkeää.

Asiaa voi lähestyä ainakin seuraavia kysymyksiä pohtimalla:

• Mikä on työn lopputulos, ja onko se jotain pysyvää?
• Tullaanko aineistoa muokkaamaan? Päivittyykö aineisto? 
• Tuletko jakamaan tuottamasi aineiston?
• Teetkö aineistolle jonkin prosessin, jonka toistat tulevaisuudessa?

Muuttumaton lopputuote

Jos työn lopputulos on jotain pysyvää, esimerkiksi muuttumaton staattinen kartta, jota ei ole tarkoitus muokata tai esittää erilaisissa muodoissa, voi sen ottaa QGISistä lopuksi ulos esimerkiksi PDF:nä tai kuvatiedostona. PDF-tiedostoa ei voida samassa määrin editoida kuin sen tekemiseen käytettyä paikkatietoaineistoa, mutta jos tarkoituksena on esimerkiksi saada nopeasti ulos A4-tuloste Suomen kuntarajoista, PDF on aivan hyvä formaatti työn jakeluun. 

Painettavaksi tai verkkoon julkaistavaksi tarkoitettu kartta voidaan ottaa ulos kuvatiedostona, esimerkiksi PNG- tai JPEG-muodossa. Esimerkiksi luontopolun opastauluun tuleva kartta pysyy taulussa sellaisenaan, joten se tuotetaan kuvatiedostoksi. Kuvatiedoston resoluutio pitää valita käyttötarkoituksen mukaan; painettavaksi tarkoitetun kuvan resoluution tulee olla tarpeeksi iso, sosiaaliseen mediaan riittää pienempikin. (Perussääntönä mainittakoon, että painotuotteissa tarkkuudeksi pitää laittaa aina 300 ppi.)

Pysyviksi ja staattisiksi karttakuviksi ajateltuihin lopputuotoksiin saattaa kuitenkin ajan myötä ilmestyä muutostarpeita. Tällöin on hyödyksi, jos on päättänyt varmuuden vuoksi tallentaa aineiston ja projektin.

“Ohessa aineisto”

Tieto ja aineistot voivat itsessään olla työn lopputulos, tai niitä voidaan käyttää lopputuotteen laatimiseen. Jos aineistoa tullaan muokkaamaan myös jatkossa, jaettu PDF tai kuvatiedosto eivät riitä (paitsi tietysti kuvaamaan senhetkistä tilannetta). 

Yksi keskeinen kysymys on, muokkaatko aineistoa itse edelleen vai luovutatko kokonaisuudessaan toiselle – tai onko muokkaajia ja aineiston käyttäjiä useita. Jos muokkaat itse, pidät aineiston itselläsi ja toimitat päivitetyn version vastaanottajalle hänen tarvitsemassaan muodossa. Jos vastaanottaja ottaa aineiston haltuunsa ja tekee kaikki tulevat muokkaukset, tarvitsee hän koko aineiston muokattavassa muodossa. Silloin aineistot ja siihen liittyvän projektitiedoston voi tallentaa yhteen GeoPackage-tiedostoon ja toimittaa sen eteenpäin.

Jos taas muokkausta ja käyttöä on tarkoitus jatkaa useamman tekijän voimin, saman tiedoston eri versioiden (Aineisto_1, Aineisto1_edit, Aineisto_1_edit_korjaus jne.) lähettäminen edestakaisin sähköpostin liitteenä tai tiedostojen välityspalvelun kautta ei ole kätevää eikä järkevää. Yhteiskäyttöiselle verkkolevylle tai pilveen tallentaminen on jo näppärämpää, mutta järkevin ratkaisu on perustaa PostGIS-tietokanta ja viedä aineisto sinne. Silloin kaikki aineistoa käyttävät voivat ottaa QGISillä yhteyden tietokantaan ja muokata aineistoa reaaliajassa. Historiatiedot muutoksista tallentuvat tällöin suoraan kantaan (kuka teki minkä muutoksen ja milloin). Samalla käyttäjille voidaan määrittää eri oikeuksia (esim. toisilla on lupa tehdä aineistoon muutoksia ja päivittää sitä, ja toisilla on vain katseluoikeus). Mitä enemmän erilaisia käyttäjiä aineistolla on, sitä hyödyllisempää on tallentaa se tietokantaan.

Mikä tiedostoformaatti?

Kaikilla, jotka saavat työsi tuloksen, ei välttämättä ole käytössä paikkatieto-ohjelmistoa saati osaamista sellaisen käyttöön. Heille ei siis välttämättä kannata lähettää kaikkea materiaalia GeoPackagena, vaan valmiin kartan jakaminen PDF-tiedostona ja JPEG-kuvatiedostona voi olla näppärämpää ja käyttäjäystävällisempää. Nämä kulkevat yleensä myös paljon sujuvammin sähköpostin liitteinä jo tiedostokokonsa puolesta.

Jos vastaanottaja käyttää sujuvasti paikkatieto-ohjelmistoja, voit huomioida vastaanottajan käyttämän ohjelmiston tiedostoformaattia valitessasi. Geopackage on kätevä formaatti monille aineistoille, ja useat ohjelmistot tukevat sitä. ESRI-maailmassa käytetään sen sijaan usein Shapefilea ja CAD-ohjelmistoilla DXF-tiedostoja. 

GeoPackage (.gpkg) on erinomainen vaihtoehto tallennusmuodoksi, sillä GeoPackageen on mahdollista paketoida kaikki oleelliset aineistot sekä projektitiedostot yhdeksi tiedostoksi. Jos lähetät sarjan yksittäisiä aineistoja Shapefile-muodossa, joudut lähettämään aineistosta riippuen 3-15 eri tiedostoa, jotta vastaanottaja saa kaiken tiedon. Shapefile ei myöskään sisällä aineistoon tekemiäsi visualisointeja. Jos taas lähetät koko materiaalin projektitiedoston kanssa GeoPackagena, voi vastaanottaja avata projektin ja nähdä aineiston tekemilläsi visualisoinneilla. Mukaan tulevat myös esimerkiksi taittoikkunassa luodut asettelut karttatulosteelle. Vastaanottajan on paljon helpompaa perehtyä aineistoon ja jatkokäyttää sitä, kun käytössä on projektitiedosto.

Tiedostomuodosta riippumatta on hyvä tapa nimetä tiedostot ja niiden sisältämät tasot kuvaavasti (”Haukipudas_tiet” mieluummin kuin. ”Tiet_1_4”), jotta vastaanottajan ei tarvitse arvailla, mitä mikäkin taso sisältää. Joskus voi olla hyvä lisätä tiedoston nimeen muutakin tietoa, esimerkiksi tallennuspäivämäärä (“Haukipudas_tiet_07062023”) tai aineiston koordinaattijärjestelmä “Tiet_EPSG3067”.

Aineistojen ja etenkin tietokantojen osalta hyvin suunniteltu on puoliksi tehty: taulujen ja kenttien nimet, tietotyypit yms. kannattaa miettiä jo aineistoa tuottaessa niin, että aineiston muokkaus on helppoa jälkikäteen. Kenttiä on hankala lisätä jälkeenpäin, varsinkin jos taulujen välillä on relaatioita. Tällöin yhteydet rikkoutuvat eikä tietokanta toimi enää suunnitellusti.

Myös web-kartat voivat olla käteviä jakamiseen ja näissä mahdollisuuksia on paljon QGIS-lisäosista selaimessa toimiviin paikkatietosivustoihin. Web-kartta antaa myös paikkatietoja tuntemattomalle mahdollisuuden tutustua aineistoon tarkemmin.

Juho Rekilä

Juho on paikkatiedon, data-analyysin ja viestinnän parissa työskentelevä folkloristiikan FM. Juhoa kiinnostaa lähes kaikki paikkatietoon liittyvä, mutta hän uppoutuu mieluiten karttojen tyylittelyyn ja asiakkaiden lähettämien kysymysten ratkomiseen. Paikkatiedon lisäksi työkokemusta löytyy graafisen suunnittelun ja äänisuunnittelun saralta.