Plan ja Future Female
Pääsin mukaan mentoriksi Planin ja Future Femalen järjestämään nuorten teknologiavaikuttajien kampanjaan, jossa yhdessä Tieken toiminnanjohtajan Hanna Niemi-Hugaertsin kanssa koitamme parhaamme mukaan antaa työelämän vinkkejä ihanalle nuorten ryhmälle.
Hannan kanssa yhteinen taival alkoi vuonna 2015, kun teimme töitä 6Aika avoin data -kärkihankkeessa ja pohdimme yhdessä miten ja mitä dataa kaupungeissa avataan. Siksi ryhmämme aiheena on kaupunkidata – joka yhdistää paikkatiedot, avoimen datan, my datan ja IoT-asiat käteväksi paketiksi. Nuorten kanssa pohdimme siis yhdessä mitä voisimme tehdä, jotta kaupungeista ei tulisi ihan älyttömiä ja miten he voivat jo nyt teoillaan vaikuttaa tasa-arvokysymyksiin ja samalla tulevaisuuden teknologioiden kehittämiseen. Kevään aikana ryhmä tuottaa jonkin vaikuttamistoimenpiteen ja jännityksellä odotan mitä saamme aikaan!
Lauantaina oli kickoff Planin ja Future Femalen kanssa ja tutustuimme mm. juuri tasa-arvoasioihin ja itse vähän jopa järkytyin siitä, että Suomessa on esimerkiksi edelleen IT-alan työntekijöistä 80 % miehiä. Ja vielä kamalampaa oli kuulla, että 45 % tytöistä kokee nettihäirintää eli melkein joka toinen kadulla kävelevä nainen on kokenut verkkohäirintää! Tällaiset asiat kuuluvatkin niihin älyttömiin kaupunkeihin, joissa kukaan meistä ei halua elää.
Paikkatietoalalla tasa-arvoasiat ovat suht hyvällä mallilla, mutta huomaan kyllä esimerkiksi rekrytointitilanteissa, että teknisemmin orientoituneita hakijoista on järjestäen pääosa miehiä. Esimerkiksi FOSS4G 2019 tapahtumassa Bukarestissa oli hienosti järjestetty tytöille oma sosiaalinen tapahtuma, joka joillekin oli ainoa tilaisuus päästä minglailemaan ja juttelemaan alan kehityksestä, sillä muuten he eivät kulttuurisista tai uskonnollisista syistä voineet osallistua tapahtumiin. Se oli itselle heräte siihen, että vielä on paljon tehtävää. Me suomalaiset paikkatietomuijat voidaan osaltaan myös näyttää mallia niin kotona kuin maailmalla.
Meillä Gispolla toivon, että tasa-arvosasiat näkyisivät kaikessa tekemisessä – meitä on melkein fifty-fifty naisia ja miehiä – tosin jokainen rekrytointi kallistaa aina kuppia puoleen ja toiseen. Mutta täysin tasa-arvoiseksi ja heterogeeniseksi sakiksi en voi meitä vielä hyvällä omatunnolla kutsua. Me kaikki olemme tällä hetkellä korkeakoulutettuja valkoisia 25-50-vuotiaita kantasuomalaisia. Se miksi meillä ei ole esimerkiksi muita kuin suomea pääkielenään puhuvia, johtuu pitkälti asiakaskeisseistä ja aineistoista, joita käytämme. Asian ei toki tarvitsisi olla näin.
Naistenpäivän kunniaksi toivotankin kaikille tasa-arvoista kevättä – otetaan toisemme huomioon, mietitään asioita myös sen toisen kantilta ja pohditaan miten voidaan ottaa myös teknologiassa tasa-arvoasiat huomioon ja vaikuttaa siihen, että asiat paranevat. Niin aion itse tehdä myös ja tämän kevään mentorointitehtävä on mahtava tilaisuus tehdä jotain konkreettista. Kiitos siitä Hanna ja Planin ja Future Femalen posse!
