Oppiminen tehostuu osallistamisella

Koulutuksemme avoimen lähdekoodin ohjelmistojen käyttöön rakentuvat yhden hyväksi havaitun rungon ympärille: lyhyehkö johdatteleva luento-osuus käy läpi aiheen kannalta tarpeellisen teorian, ja pian päästään tekemään henkilökohtaisia harjoituksia. Eli vanhaa Äpy-lehteä lainatakseni: Teoria eli Lässyn-lässyn, ja sovellukset eli Temput. Kokemukseni mukaan myös monet muut asiat toistuvat universaalisti, koulutuksen aiheesta ja osallistujajoukosta riippumatta.

Koulutukseen osallistuvilla henkilöillä on erilaiset lähtötiedot, taustat ja tarpeet koulutukselle. Nykyaikana työurat ovat niin monipolvisia, että kahta samaa polkua pitkin samaan tilanteeseen päätynyttä työntekijää tuskin löytää! Erilaisten osaamistasojen sovittaminen samaan koulutukseen onkin kouluttajan arkipäiväinen haaste. Tässä olen havainnut avaintekijäksi kuuntelemisen: kun osallistujilta aluksi kysyy heidän lähtötasostaan ja tavoitteistaan, ei pääse syntymään kokemusta ohittamisesta ja siitä, että koulutus on heille täysin sopimaton ja tarpeeton. Vaikka koulutuksen sisältöä ei pystyisikään lennossa paljoa muokkaamaan, voi kouluttaja ottaa keskivertoa edistyneemmät osallistujat huomioon vaikkapa esittelemällä lyhyesti ohjelmiston lisäasetuksia tai vinkkaamalla tutoriaaleja, blogeja tai GitHub-tilejä joiden avulla aiheeseen voi tutustua syvemmin. Vastaavasti ryhmän aloittelijoista kannattaa pitää huolta tiedustelemalla silloin tällöin heidän fiiliksiään sekä korostamalla, mitkä asiat ovat tärkeimpiä alkuun pääsemisen kannalta.

Kun koulutettavien toiveita kartoitetaan etukäteen, toistuu usein toive käyttää koulutuksessa osallistujien omia paikkatietoaineistoja harjoitusten tekemiseen. Mielellään kouluttajan tulisi tietysti arvata, mitkä on osallistujan tärkeimmät työnkulut ja tehtävät, ja sisällyttää juuri nämä koulutuksen aiheisiin. Koulutusten sisällön räätälöiminen on toki mahdollista, mutta usein aikaa vievää ja haastavaa. Parhaan hyötysuhteen sekä kouluttaja että koulutettavat saavatkin, kun harjoitukset suunnitellaan ja ohjeistetaan niin, että ne voi (tietyin reunaehdoin) tehdä halutessaan omilla aineistoillaan. Toki esimerkkidatat on voitava tarjota niille osallistujille, joilla ei juuri halutunlaista aineistoa löydy, tai joilla esimerkiksi organisaation aineistopolitiikka estää omien aineistojen käytön.

Kolmas asia, joka on toistunut koulutuksissani ja opetuksissani niin usein, että olen itsekin sen oppinut ymmärtämään, on koulutettavien itse tekemisen ja osallistamisen merkitys. Gispon koulutukset harvoin sisältävät niin pitkiä luentoja, että kuuntelijoita tulisi herätellä aktivoivilla välitehtävillä. Siitä huolimatta pari- ja ryhmäkeskusteluilla on merkittävä vaikutus oppimiseen: ne pakottavat sanallistamaan omaa oppimista ja reflektoimaan sitä aiempaan tietämykseen sekä omiin työtehtäviin. Lisäksi keskustelukumppania kuunnellessa voi nähdä opitun asian toisesta näkökulmasta ja saada uusia oivalluksia. 

Pari viikkoa sitten vedimme Topin kanssa GIMCS-projektin toisen vaiheen koulutuksia Kigalissa. QGIS-jatkokurssin lopuksi toteutettiin yhden päivän kestävä ryhmätyöt, jossa osallistujat saivat itse määritellä jonkin paikkatietoaiheisen kysymyksen tai tehtävän, jonka yrittivät ratkaista. Ryhmän tuli määritellä analyysin vaiheet, etsiä sopivat aineistot, suorittaa analyysi ja esitellä työnsä tulokset muille. Pyysimme heitä kertomaan myös, mitä oppivat ryhmätyötä tehdessään ja mistä saivat ohjeita ja apua sen suorittamiseen. Tämä osoittautuikin koko viikon parhaaksi ideaksi! Ryhmäläiset selvästi sitoutuivat tehtävän tekemiseen, ja monet tuntuivat yllättyvän positiivisesti omasta suoriutumisestaan. Haasteiden ratkominen yhdessä vaikuttaa valtavasti osallistujien motivaatioon, sitoutumiseen sekä uskomukseen omista kyvyistä. Juuri tätä lähdimme Kigaliin viemäänkin! Lyhytkestoisessa koulutuksessa tärkeää ei lopulta ole yksittäisten temppujen hallitseminen. Sen sijaan on tärkeää, että avoimen lähdekoodin mahdollisuuksiin vasta tutustuva organisaatio pystyy luottamaan omaan kykyynsä oppia, ja että heillä on tarvittavat työkalut kehittymiseen. Osoitimme siis todeksi nykyisin tunnistetun teesin: opettajan rooli on siirtynyt asiantuntijasta fasilitaattoriksi, joka tarjoaa lähtökohdat itsenäiselle oppimiselle. 

Salla Multimäki

Salla Multimäki on tekniikan tohtori, jota kiinnostaa erityisesti paikkatietojen visuaalisen analyysin mahdollisuudet, avointen aineistojen tehokas hyödyntäminen sekä se, mitä ihmisen aivoissa tapahtuu oppimisen aikana. Vapaa-ajallaan Salla lenkkeilee koiran kanssa ja remontoi rintamamiestaloa.