Elinikäisen oppimisen tuska ja taito

Elinikäisen oppimisen tuska ja taito

"Olen ollut Gispossa töissä nyt vuoden. Saatuani väitöskirjan valmiiksi ja siirryttyäni yksityiselle sektorille asiantuntijaksi kuvittelin, että opiskelu on nyt osaltani ohi. Kyllä voi ihminen olla väärässä!"

Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen dosentit Rita Asplund ja Antti Kauhanen kirjoittivat Ammattikasvatuksen aikakauskirjassa 1/2018 siitä, millaisia haasteita ja mahdollisuuksia teknologinen kehitys tuo työelämään. Artikkelissa kerrottiin, että tekniikan kehittyminen toisaalta tuhoaa Suomessa päivätasolla jopa 500 työpaikkaa, mutta samanaikaisesti luo uusia, erilaisia työpaikkoja vähintään saman verran. Määrät kuulostavat hurjilta, ja muutos onkin parhaillaan hyvin nopeaa. Teknologia siis automatisoi ja korvaa sellaisia työtehtäviä, joissa ihmistä ei välttämättä tarvita. Viime vuosina olemme tutustuneet esimerkiksi itsepalvelukassoihin, ilmoittautumisautomaatteihin ja verkkokaupan postituspalveluihin, jotka useimmiten jopa osuvat oikeaan hyllyyn toimitusta poimiessaan. (Kerran tosin sain Amazon.comista tilaamieni oppikirjojen sijaan laatikollisen kuusenkoristeita.)

Digitalisaatio siis luo ja kaipaa sellaisia työpaikkoja, joissa ihmisen ylivertaisuus koneisiin nähden korostuu. Tällaisia ovat erityisesti luovaa ongelmanratkaisua ja monimutkaista, ihmisten välistä kommunikaatiota vaativat tehtävät. Näitä taitoja ei välttämättä ihminenkään opi minkään ammatin koulutusohjelmissa, vaan ne vaativat työelämässä ja elämänkoulussa hankittua kokemusta. Ominaista näille taidoille on myös niiden jatkuva kehittyminen sekä niiden läpileikkaavuus kaikilla tieteen ja ammattien aloilla. (Lisää läpileikkaavista taidoista voi lukea Ammattikasvatuksen aikakauskirjan vanhemmasta numerosta.)

Konsulttina toimiessani olen huomannut, että asiantuntijuus ei useinkaan ole sitä, että hallitsisi selvitettävän asian kentän täydellisesti. Sen sijaan asiantuntijalta vaaditaan taitoa kysyä oikeat kysymykset! Sen jälkeen alkaa sitten työn helppo osuus eli ratkaisujen löytäminen näihin kysymyksiin. Ongelmanratkaisussa taas auttaa ajantasainen osaaminen eri teknologioista ja ohjelmistoista. Tämä vaatimus haastaa meidät aikuis- ja täydennyskoulutuksen kentällä tarjoamaan sellaista oppia, joka todella hyödyttää asiakkaitamme. Koulutukseen tulevalla saattaa olla hyvinkin spesifi ratkaisutarve nykyisessä työtehtävässään, tai hän voi kaivata osaamisensa päivittämistä uusia haasteita varten.

Asiantuntijatehtävissä ponnistelu oman osaamistason ylärajoilla tuntuu olevan enemmän poikkeus kuin sääntö. Tällä rajalla toimiminen vaatii, ja toisaalta tuottaa, uuden oppimista väistämättä. Elinikäinen oppiminen ei siis enää ole itse valittava asia, vaan se on se tapa jolla työelämä toimii. Tasainen, nousujohteinen työura saman yrityksen palveluksessa on harvinaista herkkua. Tyypillisempää on leipänsä ansaitseminen pätkä-, osa-aika- ja sivutöiden tilkkutäkkinä. Tässä tilkkutäkissä ei parikymmentä vuotta sitten hankitulla tutkintopaperilla ole juurikaan arvoa, jos osaamistaan ei pidä yllä tavalla, jonka voi myös osoittaa.

Hankitun osaamisen osoittaminen ja markkinointi on sosiaalisen median aikakaudella helppoa, ainakin teknisesti. Sain esimerkiksi käymästäni Helsingin Yliopiston MOOC-verkkokurssista digitaalisen osaamismerkin, jonka pystyin liittämään suoraan LinkedIn-tiliini. Tällaisia suoritusmerkintöjä kannattaakin hyödyntää ja jakaa avoimesti.

Uusien asioiden opetteleminen ei viestitä potentiaalisille työnantajille tai yrityskumppaneille, että olisit jotenkin pudonnut kelkasta tai että taitosi olisivat vajavaiset. Päin vastoin, se kertoo nimenomaan halusta ja kyvystä kehittyä ja pysyä alansa aallonharjalla!

Mikäli mielenkiintosi heräsi opiskelun polulle, klikkaa ajankohtaisille kursseillemme ja ota paikkatiedon tiedot haltuun!

Salla Multimäki

Moi! Olen Salla ja liityin Gispon jengiin marraskuussa 2017. Teen enimmäkseen koulutus- ja konsultointihommia. Ominta alaani on paikkatietojen analyysi ja tiedon visualisointi. Minulle on kertynyt myös pedagogista kokemusta ja pätevyyttä.